© Karri Laitinen - Antti Raike - Timo Viikari

ELOKUVANTAJU on elokuvatuotannon verkko-oppimateriaali. Palvelu on tarkoitettu elokuvailmaisun perusteiden opiskeluun, mutta se toimii myös portaalina niin elokuva-alan ammattilaisille kuin ensimmäisen kameransa ostaneille.

Alkuperäinen kurssimateriaali.

Tietoa opiskelusta

Mikä on elokuvantaju?

Elokuvantaju on verkko-oppimateriaali. Se on tarkoitettu elokuvan etäopiskeluun ja lähiopetuksen tueksi. Elokuvantajun tarkoituksena on auttaa opiskelijaa
  1. ymmärtämään elokuvataiteen sosiaalisuus ja ryhmätyömäisyys
  2. hahmottamaan elokuvatuotannon vaiheita
  3. sisäistämään elokuvatuotannon peruskäsitteistö
  4. valmistautumaan alan oppilaitosten pääsykokeisiin
  5. suorittamaan elokuvan perusopintoja jo ennen varsinaisia opintoja
  6. luomaan kontakteja alan opiskelijoihin
  7. luomaan yhteyksiä alalla oleviin ammattilaisiin ja yhtiöihin
Elokuvantaju on portaali. Sen kautta pääsee moniin elokuva-alan palveluihin ja tiedostoihin internetissä.

Elokuvantaju on vuorovaikutteinen. Käyttäjäpalaute otetaan huomioon aineiston päivityksessä, uusien artikkeleiden julkaisussa sekä käyttöliittymän kehittämisessä.

Elokuvantaju on monikulttuurinen ja -kielinen. Se tarjoaa mahdollisuuden eri kulttuuriryhmien väliseen vaivattomaan vuorovaikutteiseen opiskeluun.

Miten Elokuvantajussa opiskellaan?

Elokuvantaju toimii parhaiten hajautetun ryhmän opiskelun tukena. Ryhmän jäsenet voivat olla eri oppilaitoksissa. Opiskelijoita ohjaa etäopiskelun ajan tutor, joka toimii tukena ja työskentelyn vauhdittajana. Elokuvantajuun liittyy saumattomasti FLE - Future Learning Environment.

Opiskelu tapahtuu siten, että
  1. Aineisto saadaan Elokuvantajun kautta
  2. Varsinainen opiskelu tapahtuu FLEssa ryhmän yhdessä sopimalla tavalla ja tutorin ohjaamana
Elokuvantajua voi käyttää myös itsenäiseen etäopiskeluun, mutta parhaimmillaan se on ryhmän etäopiskelussa.

Tietoa etäopiskelusta

Elokuvantajun käyttäjinä voi olla esimerkiksi
  1. viittomakielisiä kuuroja, jotka hallitsevat myös suomenkielen
  2. lukiolaisia, jotka aikovat alan oppilaitokseen
  3. maahanmuuttajia, jotka vasta opiskelevat suomea
  4. taideoppilaitosten vaihto-opiskelijoita
  5. akuutin syyn vuoksi lähiopiskelusta estyneitä opiskelijoita
Elokuvantajun opiskelijaksi pääsee parhaiten oman oppilaitoksensa kautta perustamalla ryhmän ja sopimalla opintoviikkojen suorittamisesta.

Yksittäiset etäopiskelijat voivat vapaasti käyttää Elokuvantajun aineistoa, mutta ryhmätyökaluihin (FLE) pääsee vain oppilaitoksen kautta, käyttäjätunnusten avulla.

Elokuvantajun uutisarkisto

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuutta

Elokuvantaju: How to Learn?

Elokuvantaju: Katsottuja ja pidettyjä elokuvia

Elokuvantaju: USEIN KYSYTYT KYSYMYKSET

Antti Raike: Elokuvaoppia verkon kautta.

Medialaboratorio/TaiK

Suomen virtuaaliyliopisto (Suomen vituaaliyliopiston toiminta päättyi 31.12.2010)

Keskustelupalsta Digitaalivideon sivustolla:
Maan vilkkain DV-keskustelufoorumi.

Elokuvakulttuuri

Elokuva

Muybridgen hevoset
Muybridgen hevoset

Muybridgen hevoset

Elokuva muistuttaa kaikista taiteista eniten todellisuutta ja elämää, jonka aistimme ympärillämme. Siksi se myös koetaan usein niin vaikuttavana, vaikka elokuva ei ole todellisuutta vaan sen illuusio.

Fysiologisesti elokuva perustuu jälkikuvailmiöön eli silmän verkkokalvon reaktiohitauteen, aivojemme "valehtelemaan" todellisuuden illuusioon.

Yksittäinen kuva säilyy verkkokalvolla 1/16 sekuntia. Kun toisistaan erillisiä kuvia liikutetaan silmien edessä vähintään 16 kuvaa sekunnissa (elokuvassa nopeus on 24 kuvaa sekunnissa) koemme kuvat elävinä ja aitoina.

Eeva Kurki: ...Ja alussa oli liike

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuutta

Elokuvaterapia: Pekka Lehto
http://pekkalehto.com/index.html

Elokuvatutkimus

Elokuvaa voidaan tutkia lukuisilla eri tavoilla. Elokuva on osa laajempaa audiovisuaalista mediakulttuuria. Sen lähipiiriin lukeutuu perinteinen media kuten televisio ja radio sekä ns. uusien medioiden laaja kirjo.

Elokuvatutkimuksessa perehdytään elokuvaan ja audiovisuaaliseen mediakulttuuriin yleensä historiallisena, kulttuurisena ja esteettisenä ilmiönä.

Oheisten linkkien avulla pääset alkuun omissa elokuvaan liittyvissä tutkimuksissasi.

Eeva Kurki: Muistojen kuvia

Eeva Kurki: Oma moraali - Jansenin itsemääritys Jean-Pierre Melvillen Punaisessa ympyrässä

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuutta

SETS - Suomen elokuvatutkimuksen seura

Turun yliopisto: Mediatutkimus

Oulun yliopisto. Elokuvatutkimus

Mediakasvastuskeskus Metka

Taideteollinen korkeakoulu. Elokuvataiteen laitos ja Elomedia

HYY:n elokuvaryhmä ry.

FilmLand - The Dictionary: Film, Audio, and Video Terminology

Elokuvahistoria

Elokuvan historia alkaa… Niin milloin? Liikkuvien kuvien historia yltää yli tuhannen vuoden taakse, mutta ihmisen ikiaikainen unelma kuvata liikettä, säilöä aikaa, alkaa varmasti jo ihmiskunnan ensimmäisiltä leiritulilta.

Teatterissa esitettävän, projisoidun elokuvan syntymäpäivänä voidaan pitää joulukuun 28. päivää vuonna 1895. Silloin lyonilainen, filmimateriaaleja valmistavan tehtaan johtaja Antoine Lumiére, August ja Louis Lumiéren isä, isännöi Pariisin Grand Caféssa järjestettyä, poikiensa kehittämillä kameroilla kuvattujen ja heidän rakentamillaan projektoreilla esitettyjen elävien kuvien näytöstä. Kreikan sanoista "kinéma" (= liike) ja "graphein" (=kirjoittaa, piirtää, piirtokirjoittaa) muodostettua termiä "cinématographe" käytettiin silloin ensimmäistä kertaa. Kutsuttujen joukossa oli myös Houdini-teatterin johtaja, illusionistien mestari Georges Méliès.

Eeva Kurki: … ja alussa oli liike.

Eeva Kurki: Naisten ääniä mykässä elokuvassa

Jari Heiskanen: Elokuvan varhaishistoriaa

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto

Elonet-tietokanta

Pekka Ranta. Audiovisuaalisten välineiden historia.

Yle: Elävä arkisto

The Complete History of the Discovery of Cinematography

The Internet Movie Database.

Inventing Entertainment. The Motion Pictures and Sound Recordings of the Edison Companies

Dokumentti
  1. Historiallinen artefakti, tuote, kuten esimerkiksi kirje, valokuva, varastolista, päiväkirja tms., johon on tallennettu tapahtuma tai tapahtumia.
  2. Dokumenttielokuva viittaa elokuvaan, joka kuvaa todellisuutta enemmän kuin fiktio- eli näytelmäelokuva.
Dokumenttielokuvassa esiintyvät ihmiset ja tapahtumat ovat todellisia, ts. henkilöhahmot esittävät itseään (tai kertovat itsestään) joko tapahtuvassa tai tapahtuneissa tilanteissa. Silti kaikki elokuvat ovat enemmän tai vähemmän fiktiota, sepitettä, tekijöidensä tulkintaa todellisuudesta.

Dokumenttielokuva ei ole totta eikä sen pidäkään pyrkiä yhteen ja ainoaan totuuteen, vaan pikemminkin se avaa tulkintamahdollisuuksia ja näkökulmia kuvaamaansa tapahtumajaksoon.

Dokumenttielokuvan lajityyppejä ovat esimerkiksi
  • Kokeellinen dokumentti
  • Antropologinen ja kansatieteellinen dokumentti
  • Tilaustuotanto
  • Seurantadokumentti
  • Arkistomateriaaliin pohjautuva dokumentti
  • Cinéma Vérité / Observational Cinema
  • Subjektiivinen dokumentti
Elokuvantajun artikkeleiden ja linkkien avulla voit pohtia, miten mielekästä (tai epämielekästä) on jakaa elokuvat kahteen pääluokkaan: fiktioon ja dokumenttiin.

Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki

John Webster: Dokumenttielokuvan käsikirjoittamisesta

Dokumenttikilta ry

Steps for the Future
"Many of the best professionals in the international field of documentary filmmaking are collaborating to create a collection of challenging and meaningful documentaries that will resonate throughout the region, and inform the world about life in Southern Africa in the midst of HIV/AIDS."

Cinéma Vérité

Dokumenttielokuvan tyylilaji, ns. "totuuselokuva". Cinéma vérité painottaa kohtausten aitoja olosuhteita vähätellen käsikirjoituksen, leikkauksen ja valaisun formaalisia keinoja.

Varhaisemmalla Cinéma véritéllä ja myöhäisemmällä ns. Dogma-elokuvalla on havaittavissa mielenkiintoisia teoreettisia yhteyksiä.

Vrt. Dokumentti, käsivarakuvaus

John Webster: Dokumenttielokuvan käsikirjoittamisesta

CINÉMA VÉRITÉ - Hetkestä kiinni

Cinéma Vérité: Defining the Moment

Fiktio

Fiktio- eli näytelmäelokuva on vain sepitettä, vähemmän totta kuin dokumenttielokuva. Onko asia näin yksinkertainen? Kaikki kulttuuriset kertomukset, myyteistä alkaen, juontuvat jostain todellisuuden ilmiöistä. Samoin sadut ovat kertomuksia. Elokuva on totta, todellisuutta, viimeistään silloin, kun katsoja tulkitsee sitä, muistaa sen, kertoo siitä tarinoita tai näkee siitä unia.

Silti elokuvailmaisussa pyritään pitämään ero fiktion eli näytelmäelokuvan ja dokumenttielokuvan välillä.

Pitkä elokuva, näytelmäelokuva, kokoillan elokuva ja teatterielokuva tarkoittavat samaa asiaa. Kaikki edelliset tarkoittavat Suomen Kansallisfilmografian mukaan "elokuvaa, joka on esitetty omana otsikko-ohjelmanaan elokuvateatterin maksullisessa yleisönäytännössä ja jonka esityskesto on vähintään 37 minuuttia. Kesto vastaa 1000 metriä 35 millimetrin elokuvaleveydellä/24 kuvaa sekunnissa."

Suomen kansallisfilmografia.

The Internet Movie Database.

Animaatio

Animaatioelokuvassa eloton (piirros, savi, paperipalat tms.) tehdään eläväksi. Animaattorin luoma liikkeen illuusio ja käsikirjoittajan koskettava kertomus saavat katsojan tuntemaan empatiaa jopa savipalaa kohtaan.

Ville Eerikäinen: LADYBUG – Järjestävän kerronnan käsikirjoittaminen

Animaatiokone

Animatricks

Animake: Animaation kärkihanke

Jan-Eric Nyström: Welcome to Ani-Mato!

Lumifilm Oy

Studio Ghibli. Official site of Hayao Miyazaki.

The Hayao Miyazaki Web. This is a fan website, not the official Studio Ghibli website!

Hayao Miyazaki: Tonari to Totoro (1988).

Hayao Miyazaki: Kurenai no buta. (1992).

Alexander Petrov: The Old man and the Sea (1999).

Captain 3D presents.

Genre

Elokuvan lajityyppi, kuten esimerkiksi:
  • lännenelokuva
  • nuorisoelokuva
  • musikaali
  • kauhuelokuva
  • sotaelokuva
  • rakkauselokuva
  • melodraama
  • tieteiselokuva
  • rikoselokuva
  • toimintaelokuva
  • film noir
Käsikirjoittaja voi käyttää lajityyppejä hyväkseen kirjoittaessaan tarinaa ja sen henkilöhahmoja. Lajityypin luoman kontekstin avulla kerronta tulee taloudelliseksi eikä kaikkea katsojien "jo tietämää" tarvitse erikseen selittää. Katsoja osaa esimerkiksi rikoselokuvaa katsoessaan tulkita "hyvän ja pahan poliisin" kuulustelutekniikaksi eikä henkilöhahmojen luonteenpiirteiksi.

Eeva Kurki: Ganstereita ja rikollisia

Ville Suhonen - Hannu Tuomainen: Poika ja Ilves -synopsis

Tuntematon: The Rules of Scriptwriting

An Introduction to Genre Theory.

Movieprop.com's Movie Review Pages (by genre).

Lajityyppi

Elokuvat voidaan luokitella niiden tyypillisten ominaisuuksien mukaan eri lajeihin. Lajityyppi eli genre on sekä tuotannon, markkinoinnin että elokuvatutkimuksen käyttämä termi.
Ks. genre.

Eeva Kurki: Oma moraali - Jansenin itsemääritys Jean-Pierre Melvillen Punaisessa ympyrässä

Eepos

Klassisen kreikkalaisen kirjallisuuden lajinimitys "eepos" periytyy elokuvaan muodossa eeppinen rakenne. Tällä viitataan dramaturgisesti laveaan, kertovaan muotoon, missä kohtaukset liittyvät väljästi toisiinsa.

"Epic Drama" -lajityyppiä eli eeppistä elokuvaa edustavat esimerkiksi Arabian Lawrence, Gandhi, 1900 ja Viimeinen keisari.

Vrt. Draama

Internetix: Kirjallisuuden klassikoita

Jari Ehrnrooth: Gilgamesh on rauhoittavaa lääkettä kristikunnan vaivoihin

David Lean: Lawrence of Arabia (1962)

Richard Attenborough: Gandhi (1982)

Bernardo Bertolucci: The Last Emperor (1987)

Bernardo Bertolucci: 1900 (1976)

Draama

Yleisnimitys näytelmän tai elokuvan muodossa esitettävälle tarinalle, joka jäljittelee inhimillistä toimintaa.

Draama kattaa rajatun ajanjakson kuvaamastaan aiheesta. Draama on tapa esittää juonelliset elementit ja suhteet toiminnallisesti sekä jonkin rakenteen mukaisesti. Draamassa kohtaukset seuraavat toisiaan loogisesti. Perinteisesti draamassa kuuluu olla alku, keskikohta ja loppu. Tätä perusrakennetta voidaan muunnella vapaasti.

Draaman rakenteelliset perusteet syntyivät jo antiikin Kreikassa ja ne kokosi yhteen Aristoteles teoksessaan "Runousoppi". Aristoteleen muotoilema teoria draaman rakenteesta toimii yhä myös nykyisissä elokuvissa.

Vrt. Eeppinen rakenne, eepos.

Key Terms for analysing a play as a performance text.

David Siegel: The Nine-Act Structure Home Page.

Komedia

Aristoteleen mukaan komedia pyrkii esittämään ihmiset "huonompina" kuin he ovat, päinvastoin kuin tragedia, joka pyrkii päinvastaiseen: esittelemään ihmiset parempina kuin todellisuudessa.

Kärjistetysti sanottuna: Komediassa "prinssi osoittautuu sikopaimeneksi", mutta vakavassa draamassa "sikopaimen osoittautuu prinssiksi".

Elokuvan tarinan aikana syntyy jännite, joka saa katsojan tarkkaavaiseksi: Katsoja jännittää sitä, miten roolihahmon seuraavaksi käy.

Syntynyt jännite vapautuu komediassa ja vakavassa draamassa eri tavalla.
  1. Komediassa roolihenkilö menettää arvokkuutensa äkillisesti: Katsoja nauraa tai hymyilee tapahtuneelle käänteelle.
  2. Vakavassa draamassa roolihenkilö säilyttää arvokkuutensa eikä menetä sitä. Jännite vapautetaan toisin keinoin.
Vrt. Draama, lajityyppi

Luovuus

Häilyvä ja joustava termi, jonka avulla usein mystifioidaan taidetta ja sen tekijöitä. Perinteisesti luovuus nähdään yksilön pysyvänä ominaisuutena, "syntymälahjana", mutta nykynäkemyksen mukaan luovuus (ja älykkyys) liittyy enemmän sosiaalisiin taitoihin ja kykyyn oppia. Vrt. Kognitiivinen psykologia.

Luovuus voidaan määritellä monella tavalla, mutta elokuvailmaisussa korostuu taidon osuus: Jopa ideoiden tuottamista voi oppia. Elokuvallinen luovuus voidaan ymmärtää taitona, ominaisuutena tai kykynä, jonka avulla omaksuttu tieto sekä henkilökohtaiset tunteet ja kokemukset kyetään muuttamaan joksikin tuotteeksi kuten elokuvaksi.

Huomattava luovuuteen liittyvä ongelma kätkeytyy elokuva-alan ammatteihin: Mitkä elokuva-ammatit ovat luovia ja mitkä eivät?

Vrt. brainstorming, aivoriihi, ideointi, idea.

Verkko-tutor. Luovuus oppimisessa.

Internetix. Toimiva ihminen - psykologian perusteet.

Ilmaisu

Taito, jonka avulla tekijän sisäiset visiot ja ideat ilmaistaan katsojalle ymmärrettävässä muodossa.

Elokuvailmaisun välineinä toimivat mm.
Elokuvailmaisun erityispiirre onkin sen mahdollisuus monipuoliseen taiteelliseen ilmaisuun yhdistämällä tuotantoryhmän erilaiset taidot ja tiedot.

Aleksi Bardy: Elokuvakouluelokuvaa mainstream-yleisölle eli Levottomat-elokuvan käsikirjoituksen taiteelliset päämäärät. MA-Lopputyö. ETO/TaiK.

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuutta

Auteur

Auteur viittaa käsitykseen, että ohjaaja on elokuvan varsinainen luoja. Tällainen käsitys on vähintään kiistanalainen jo siksi, että pienenkin budjetin fiktioelokuvan tuotantoryhmässä on kymmeniä tekijöitä. Samoin dokumenttielokuvan tuotantoon osallistuu useita tekijöitä.

Elokuvatuotanto on yhteisöllistä, joten voi kysyä onko käsitys "yhdestä luojasta" edes relevantti.

Auteur-termillä voidaan viitata myös ohjaajaan, jolla on selvästi tunnistettava tyyli, kuten esimerkiksi:
The Kaurismäki Website

Visio

Näkemys jostain asiantilasta, jonka pohjalta voidaan tuottaa (luoda, tehdä, toteuttaa) elokuva. Vision merkitys korostuu siksi, että elokuvatuotanto on hyvin tekninen prosessi, jolla on rajattu budjetti.

Elokuvatuotanto jakautuu karkeasti kolmeen vaiheeseen:
  1. Esituotanto
  2. Kuvaukset eli varsinainen tuotanto
  3. Jälkituotanto
Selkeä visio auttaa tuotantoryhmää kertomaan elokuvan tarinaa katsojalle eksymättä tuotannon lukuisiin teknisiin ja taloudellisiin yksityiskohtiin.

Ennen esituotantoa tarvitaan idea, lähtökohta tai visio. Tekijän (käsikirjoittajan tai ohjaajan) kannattaa mahdollisimman varhain käsitteellistää visionsa ja muokata se lauseeksi tai lauseiksi. Käsitteellistetty visio kirjoitetaan käsikirjoitukseksi eli suunnitelmaksi elokuvaa varten. Tämä tuotantoa edeltävä vaihe on synteettinen: tehdään kokonaisuus pienistä elävän elämän palasista ja yksityiskohdista.

Vrt. Idea, käsikirjoitus

Aleksi Bardy: Elokuvakouluelokuvaa mainstream-yleisölle eli Levottomat-elokuvan käsikirjoituksen taiteelliset päämäärät. MA-Lopputyö. ETO/TaiK.

John Webster: Dokumenttielokuvan käsikirjoittamisesta

Kuvaus

Kuvaukset seuraavat esituotantoa ja ovat näkyvin osa elokuvatuotantoa.

Kuvaushenkilöstöön kuuluu kymmeniä eri alojen ammattilaisia, joiden taiteellinen johto on ohjaajalla ja tuotannollinen johto tuottajalla yhdessä tuotantopäällikön kanssa.

Kuvausten aikana henkilöstö on jaettu ryhmiin, joista kutakin johtaa taiteellisessa vastuussa oleva henkilö (elokuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja jne.)

Vrt. Toimenkuvat, tuotanto

American Society of Cinematographers

Idea

Elokuvan tekeminen on karkeasti jaoteltuna kolmivaiheinen prosessi, joita edeltää ideointijakso. Ennen esituotantoa tarvitaan idea, lähtökohta tai visio tuotantoa varten. Se kirjoitetaan käsikirjoitukseksi. Tämä vaihe on synteettinen: tehdään kokonaisuus pienistä elävän elämän palasista ja yksityiskohdista.

Aloittelevan käsikirjoittajan kannattaa muistaa se, ettei "alkuperäistä ideaa" ole olemassa: Lähes kaikki on jo keksitty. Ns. idea onkin vain lähtökohta, sytyke, josta varsinainen luova työ alkaa: Ideasta kirjoitetaan synopsis.

Elokuvien tarinoissa onkin kyse siitä, miten luovasti ja tuoreella tavalla "sama vanha tarina" kerrotaan yhä uudelleen ja uudelleen (vrt. sankarin matka).

Vrt. Ideointi sekä Orson Welles ja syväterävän kuvan käyttö elokuvailmaisussa.

Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki

Miten Kuusikko syntyi?
"Sarjan lähtökohtana on aina tilaus - tarvitaan tietyn mittainen TV-sarja tietynikäisille katsojille."

Helsingin Sanomat, Klik, Episodi 713.

David Siegel: The Nine-Act Structure Home Page.

Taito

Elokuvailmaisu on taitolaji, joka vaatii tuekseen tietoa ja luovuutta. Taidon oppii vain tekemällä ja harjoittelemalla, mutta tekeminen on sitä tehokkaampaa mitä paremmin tieto, kokemus ja luovuus yhdistyvät harjoittelun aikana.

Esimerkiksi elokuvakameran ja muun kuvauskaluston käsittelyn täytyy tulla kuvaajan "selkäytimestä". Tällöin vapautuu ajattelun resursseja luovaan työhön ja ilmaisuun.

Taito-oppi eli tuotteiden tutkimuksen ja kehittämisen opas

Kari Jääskeläinen: Strategic questions in the Development of Interactive Television Programs.

Keskustelupalsta Digitaalivideon sivustolla.
Maan vilkkain DV-keskustelufoorumi.

Elokuvakirjallisuutta


Oppaat
  • Aaltonen, Jouko 2002. Käsikirjoittajan työkalut - Audiovisuaalisen käsikirjoittajan opas. SKS.
  • Aaltonen, Jouko 1993. Käsikirjoittajan työkalupakki - Miten teen video-ohjelman käsikirjoituksen. Painatuskeskus.
  • Vilhunen, Airi (toim.) 1989. Elokuva-kirja. Elokuvan tekeminen, lukeminen, näkeminen. Laatusana oy.
  • Bone, Jan & Johnson, Ron 1993. Understanding the Film. An introduction to film appreciation. National Textbook Company.
  • Field, Syd: Screenplay 1984. The Foundations of Screenwriting. Dell Publishing.
  • Goodell, Gregory 1998. Independent Feature Film Production - A Complete Guide From Concept Through Distribution. St. Martin's Griffin, NewYork.
  • Katz, Steven D. 1991. Film Directing Shot by Shot. Visualizing from Concept to Screen. Michael Wiese Productions.
  • Katz, Steven D. 1992. Film Directing. Cinematic Motion. A Workshop for Staging Scenes. Michael Wiese Productions.
  • McKee, Robert 1997. Substance, Structure, Style, and the Principles of Screenwriting. Methuen.
  • Reisz, Karel & Millar, Gavin 1991. The Technique of Film Editing. Focal Press.
  • Singleton, Ralph S. 1991. Film Scheduling. Lone Eagle Publishing Company.
  • Weston, Judith 1999. Näyttelijän ohjaaminen. Kuinka luodaan vaikuttavia esityksiä televisioon ja elokuvaan. Nemokustannus, ISBN 952-5180-16-6
Sanastot
  • Juntunen, Max 1997. Elävän kuvan sanasto. Edita.
  • Browne, Steven E. 1992. Film - Video Terms and Concepts. Focal Press.
  • Everill, Neil 1994. The Camcorder and Video Production Dictionary. Pentland Press.
  • IMDb Film Glossary
  • ArtSigns - The online BSL/English glossary for art and design
Syventävää tietoa
  • Aumont, Jacques & al. 1994. Elokuvan estetiikka. Edita.
  • Bordwell, David 1985. Narration in the Fiction Film. The University of Wisconsin Press.
  • Campbell, Joseph 1972. Hero with a Thousand Faces. Princeton Univ Press.
  • Hiltunen, Ari 2002. Aristotle in Hollywood: The Anatomy of Successful Storytelling. Intellect Books.
  • Hiltunen, Ari 1999. Aristoteles Hollywoodissa. Menestystarinan anatomia. Gaudeamus.
  • Jouko Aaltonen 2006. Todellisuuden vangit vapauden valtakunnassa - Dokumenttielokuva ja sen tekoprosessi. Like.
  • Raike, Antti 2005. Löytäjät Elokuvantajua rakentamassa - Yhteisöllinen WWW-palvelun tuotanto. Taideteollinen korkeakoulu. Saatavilla WWW-muodossa
  • Staiger, Janet (edit.) 1995. The Studio System. Rutgers.
Käsikirjoittaja Pekko Pesosen käyttämiä lähteitä

Käsikirjoittaja Aleksi Bardyn käyttämiä lähteitä

Esituotanto

Kaikki elokuvatuotantoon liittyvä budjetoitu toiminta ennen varsinaisia kuvauksia (tuotantoa).

Esituotannossa korostuu tuottajan, käsikirjoittajan ja ohjaajan yhteistyö. Nykyaikaisessa elokuvatuotannossa painotetaan esituotannon tärkeyttä: Hyvin tehty esituotanto mahdollistaa kustannusten pitämisen kurissa myöhemmissä työvaiheissa.
Vrt. kuvaukset, jälkituotanto, roolitus

Marita Liulia: Muistilista multimedian tekemisestä ja tuottamisesta

Saara Saarela: Ajatuksia ennakkovalmistelun tärkeydestä ja osuudesta fiktioelokuvan ja televisiodraaman tuotannossa ohjaajan silmin katsottuna.

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa

Marko Rauhala - Heikki Ahonius: Heinähattu ja Vilttitossu, tuotantokaavio

Taustatyö, ennakkotutkimus

Taustatyö on laaja yleistermi, joka kattaa paljon toimintoja ennen varsinaista tuotantoa niin elokuva-, televisio- kuin videoprojekteissakin. Kunnolla hoidettu taustatyö on olennainen osa onnistunutta dokumentti- tai fiktioelokuvaprojektia. Onnistunut taustatyö luo edellytykset varsinaisen tuotannon sujuvuudelle.

Dokumenttielokuvan taustatyön aikana pyritään perehtymään mahdollisimman hyvin kuvattavaan kohteeseen, jotta voidaan esimerkiksi kirjoittaa alustava käsikirjoitus kuvauksia varten. Ilman kunnon taustatyötä dokumentin kuvauksia on varsin hankala toteuttaa budjetoidussa aikataulussa ja ajaudutaan helposti kalliisiin lisäkuvauksiin. Taustatyö antaa siis tiedollisen käsityksen varsinaisesta tulevasta työstä ja tehtävistä.

Fiktioelokuvissa taustatyö korostuu käsikirjoituksen ideointi- ja hahmotteluvaiheessa: Esimerkiksi historialliset yksityiskohdat, tapahtumat, paikat yms. on tarkistettava uskottavan ajankuvan saavuttamiseksi.

Edellisten lisäksi jokainen taiteellisessa ja tuotannollisessa vastuussa oleva työryhmän jäsen joutuu tekemään oman, tehtäviinsä kuuluvan taustatyön ennen kutakin tuotantojaksoa.

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa

Saara Saarela: Ajatuksia ennakkovalmistelun tärkeydestä ja osuudesta fiktioelokuvan ja televisiodraaman tuotannossa ohjaajan silmin katsottuna.

Kari Jääskeläinen: Strategic questions in the Development of Interactive Television Programs.

Tuotantopäätös

Käsikirjoituksen ja rahoitussuunnitelman pohjalta voidaan tehdä realistinen tuotantopäätös ja aloittaa elokuvatuotannon henkilöstön palkkaaminen. Elokuvan idea ja visio muuttuu konkreettiseksi taloudelliseksi toiminnaksi: Elokuvatuotannoksi.

Tuotantopäätös on tärkeä askel matkalla kohti elokuvan ensi-iltaa, eräänlainen "toiminnan käännekohta" elokuvatuotannossa.

Pitch

Englantilainen lainasana, jolla viitataan idean, käsikirjoituksen tai elokuvan myymiseen:

  1. Tekijän myyntipuhe, jonka tavoitteena on saada elokuvan idea myytyä tuottajalle ja saada projektille tuotantopäätös.
  2. Tuottajan myyntipuhe, jonka tarkoituksena on saada elokuvaprojektille rahoitus.
  3. Pithcing: Valmiin elokuvan myynti.
Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa. AVEK:in uutiset 1/1998

Sell your idea to Hollywood.

Rahoitussuunnitelma

Elokuvatuotanto on projekti, johon tuotantoyhtiöillä ei yleensä ole omaa rahaa. Vain poikkeustapauksissa elokuvatuottaja voi tuottaa elokuvan oman rahoituksensa turvin. Siksi tuottajan tehtäviin kuuluu tarkka ja realistinen rahoitussuunnitelma ennen tuotannon käynnistämistä.

Rahoitussuunnitelmassa lasketaan elokuvalle realistinen budjetti sekä päätetään, mikä on rahoituksen oma osuus prosentteina. Tarkennetun budjetin tekee tuotantopäällikkö.

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa. AVEK:in uutiset 1/1998

Veikkaus (hyvin epätoivoisille).

Aikataulu

Huolellinen aikatauluttaminen on tärkeä osa onnistunutta elokuvatuotantoa. Aikataulun avulla määritellään tarvittava aika, raha, henkilöstö ja muut resurssit. Useimmiten aikataulun tekee tuotantopäällikkö ja/tai 1. apulaisohjaaja esituotantovaiheessa.

Aikataulutus etenee suunnilleen näin:
  1. Käsikirjoituksen lukeminen.
  2. Käsikirjoituksen merkitseminen.
  3. Käsikirjoituksen purku.
  4. Tuotantolakanan/-kaavion suunnittelu.
  5. Kuvausten aikatauluttaminen.
  6. Aikataulun hyväksyttäminen.
  7. Budjetointi.
Film Scheduling

Script Breakdown Sheet.

Roolitus

Esituotannon aikana valitaan elokuvan roolihenkilöitä esittävät näyttelijät ja avustajat. Usein tähän liittyy koekuvauksia ja haastatteluja.

Näyttelijät valitaan useimmiten rooleihin fyysisten ominaisuuksien ja ammattitaidon perusteella, mutta myös elokuvan markkinointiin vaikuttavat syyt vaikuttavat roolituksessa. Näkyviin rooleihin halutaan yleisölle mieluisia näyttelijöitä, joiden avulla elokuva voidaan varmemmin myydä ja siten saada toiminnalle tarpeellista voittoa.

Päähenkilöä esittävä näyttelijä on yleisesti sellainen, kehen katsojien on helppo samaistua ja kenellä on aikaisemmin ollut vastaavia rooleja.

Riivaajiksi eli päähenkilön vastustajaksi valitaan usein teatterin puolella ansioituneita näyttelijöitä, jotka kykenevät monimieliseen tulkintaan tarinan roistosta. Monen näyttelijän mielestä juuri riivaajan esittäminen on mielenkiintoista ja haasteellista.

Esimerkiksi Mel Gibson ja Harrison Ford edustavat "reilun ja oikeudenmukaisen" miehen arkkityyppiä ja soveltuvat siten esittämään suurelle yleisölle suunnattujen elokuvien miespääosia. Suomessa "reiluja miehiä" ovat usein esittäneet esimerkiksi Tapio Rautavaara, Martti Suosalo ja Kari Väänänen.

Roolituspalvelu

Suomen Näyttelijäliitto-Finlands Skädespelarförbund r.y.
"Näyttelijäliiton ohjelma- ja työnvälitys auttaa löytämään sopivan henkilön mitä moninaisimpiin näyttelijän, laulajan tai tanssijan ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin."

Actors in Scandinavia

Breakdown

Käsikirjoitus "puretaan" kuvauspaikkojen, esiintyjien ja muiden huomioitavien asioiden perusteella kuvauspäiviksi. Näin saadaan kuvausaikataulu ja kustannusarvio.

"Breakdown" on tuotannollinen termi. Viimeistelty käsikirjoitus on edellytys järkevälle tuotannon suunnittelemiselle. Puretun käsikirjoituksen perusteella voidaan arvioida, paljonko tarvitaan aikaa ja rahaa elokuvan toteuttamiseen. Yleensä käsikirjoituksen purkaa tuotantopäällikkö.

Breakdown sheet (PDF).

Script Breakdown Sheet.

Storyboard, kuvasuunnitelma

Kuvallinen tai kirjallinen selvitys siitä, millaisin kuvin elokuva aiotaan kertoa. Kirjallisessa muodossa kerrotaan yleensä kuvakoko, kuvassa esiintyvät roolihenkilöt, kuvan kesto ja kuvan tapahtumat lyhyesti.

Kuvallisessa muodossa eli storyboardina elokuvan kuvat esitetään sarjakuvamaisesti piirrettynä niin, että myös kuvassa tapahtuva liike on jotenkin visualisoitu.

Storyboard artist on taiteilija, jonka ammattina on tehdä storyboard elokuvan käsikirjoituksen ja ohjaajan/tuottajan ohjeiden mukaan.

Kuvakäsikirjoitus perustuu käsikirjoitukseen ja sen perusideana on, että jo ennen kuvausta suunnitellaan elokuvan päälinjat, mietitään esiin otettavat yksityiskohdat ja arvioidaan kunkin jakson kesto.

Kari Sohlberg: Kuvasuunnitelmaa elokuvaan "Kiljusen herrasväen uudet seikkailut"

Juha Vanhanen: Storyboard drafts for the Touch.

Lumottu lapsi
» Käsikirjoitus » Storyboard (PDF-tieodosto)

Teknillinen korkeakoulu. Tik-111.450 Tietokoneanimaatio 1999 (4 ov)

Famous Frames, Inc.
"Represents a wide variety of artists who specialize in storyboards, comps, animatics and illustrations for advertising, film, television and multimedia projects."

Illustrator Ulrich Zeidler

Josh Sheppard's Storyboard site
"This site showcases my storyboard work in Television Commercials, Films, and Music Videos. There is alot of artwork here, and I update frequently with new work, so please click below to see my samples."

Tuotantosihteeri

Tuotantosihteeri on tuotantokoordinaattorin "oikea käsi", joka toteuttaa sekä tuotantokoordinaattorin että tuotantopäällikön antamat työtehtäviin liittyvät käskyt.

Tuotantosihteeri (tai kuvaussihteeri) laatii ennen kuvauksia kuvausaikataulut sekä ottaa yhteyttä elokuvaryhmään, näyttelijöihin ja avustajiin. Hänen huolehtii tarvittavan rekvisiitan ja kuvauspaikat kuntoon hyvissä ajoin ennen kuvauksia. Tuotantosihteeri voi myös osallistua myös näyttelijöiden ja avustajien etsintään (roolitus).

Kuvausten aikana tuotantosihteeri (tai kuvaussihteeri) laatii kuvausraportit tuottajalle sekä lyö klaffin ja seuraa kuvallista jatkuvuutta.

Tuotantosihteeri seuraa työaikaa sekä ohjaa avustajia heidän tehtävissään. Kuvausten jälkeen tuotantosihteeri tarkistaa työkopion ja huolehtii televisiotuotannoissa Teosto-, arkisto- ja valmistumisilmoitusten tekemisestä.

Työryhmän koon mukaan määräytyy, jaetaanko tuotantosihteerin tehtäviä kuvaussihteerin, tuotanto-/kuvauspäällikön ja apulaisohjaajan kesken.

Tuotantosihteeri työskentelee pääasiassa yhteistyössä muun ryhmän kanssa, mutta työhön sisältyy myös yksinäistä puurtamista, kuten palkkioiden maksattamista, raporttien kirjoittamista jne.

Tuotantosihteerillä on myös oman työryhmän ulkopuolisia yhteyksiä: hän huolehtii kuvauspaikkojen yms. järjestämisestä. Työympäristö vaihtelee suuresti kuvauskohteen mukaan, joten tuotantosihteeri voi joutua työskentelemään ulkonakin.

Tuotantosihteerin ammatin kuvaus.

Teosto.

Käsikirjoitus

Elokuvan käsikirjoitus ei ole kirjallisuutta. Käsikirjoitus on suunnitelma, jonka avulla elokuva voidaan kuvata. Mitä tarkempi suunnitelma, sitä tehokkaammin itse tuotanto eli kuvaukset sujuvat.

Käsikirjoitus kirjoitetaan vaiheittain. Käsikirjoituksen pohjalla voi olla tarina, romaani tai novelli, visio, toinen elokuva, historiallinen tapahtuma tms. Käsikirjoitusprosessi etenee tavallisesti seuraavalla tavalla:
  1. synopsis eli tiivistelmä elokuvan sisällöstä
  2. treatment tai kohtausluettelo
  3. varsinainen käsikirjoitus
  4. käsikirjoituksen eri versioita n kpl

    Tämän jälkeen voidaan tehdä vielä

  5. kuvakäsikirjoitus (storyboard)
  6. ohjauskäsikirjoitus tai
  7. leikkauskäsikirjoitus.
Näytelmäelokuvan käsikirjoituksen tavallinen pituus on noin 90 - 120 sivua. Yksi sivu vastaa yhtä minuuttia elokuvan kestosta. Siten 120-sivuinen käsikirjoitus vastaa 120 minuutin eli kahden tunnin elokuvaa.

Suhteellisen yleinen tapa on kirjoittaa elokuvaan kolme näytöstä, jotka vastaavat aristotelista vaatimusta draaman rakenteesta eli draamassa on oltava alku, keskikohta ja loppu.

Näytösten sivumäärät suhteessa koko käsikirjoitukseen ovat 120 minuutin kestoisessa elokuvassa suunnilleen:
  1. näytös, sivut 1 - 30
  2. näytös, sivut 31 - 90
  3. näytös, sivut 90 - 120
Siten näytösten pituudet ovat:
  1. näytös on noin ¼,
  2. näytös on noin ½ ja
  3. näytös on noin ¼ koko elokuvan kestosta.
Vrt. Breakdown

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuutta

Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki

Aleksi Bardy:
Ville Eerikäinen: LADYBUG – Järjestävän kerronnan käsikirjoittaminen

Marita Liulia:
John Webster: Dokumenttielokuvan käsikirjoittamisesta

Aleksi Bardy:
Häjyt. Käsikirjoitus.

Levottomat. Kuvauskäsikirjoitus.

Katri Manninen: Käsikirjoitusformaatti

Drew's Script-O-Rama

Return of the Jedi - The Shooting Script

Scripts by SGA

Käsikirjoittaja

Elokuvan ammattilainen, joka tekee elokuvan käsikirjoituksen. Useimmiten käsikirjoittaja työskentelee tiiviissä yhteistyössä ohjaajan tai tuottajan (tai molempien) kanssa.

Käsikirjoittaja luo elokuvan tarinan, henkilöt, dialogin jne., mutta hän ei suunnittele elokuvan visuaalista toteutusta.

Petja Peltomaa: Tuottaja ja käsikirjoittaja. Saman pöydän ääressä, eri puolilla. Elokuvan kehittelyprosessi käsikirjoittajan näkökulmasta.

Tuntematon: THE RULES OF SCRIPTWRITING

SGA - Screenwriters Guild Association.

Joel Coen: Barton Fink

Ideointi

Ideoita ei tarvitse odottaa, niitä voi synnyttää. Onnistunut ideointi perustuu tietoon ja luovien työmenetelmien hallintaan sekä ryhmän kykyyn kannustaa toisiaan.

Aivoriihi, käsitekartoitus ja improvisaatio ovat toimivia menetelmiä ideoiden synnyttämiseksi. Käsikirjoituksen alkuvaiheessa on olennaisinta synnyttää vapaasti ja innostuneesti lukuisia ideoita, joita voi myöhemmissä työvaiheissa kriittisesti karsia.

Mind Mapping FAQ

Keskustelupalsta Digitaalivideon sivustolla

Teema

Elokuvan täytyy pystyä herättämään katsojan mielessä jokin keskeinen kysymys heti alussa: Teeman on käytävä ilmi hyvissä ajoin.

Teeman voi usein ilmaista kysymyksenä: Kuka teki murhan? Saako poika tytön tai saako aviomies selville vaimonsa rakastajan? Kestääkö rakkaus sodan koettelemukset?

Vrt. Aihe

Eeva Kurki: Oma moraali - Jansenin itsemääritys Jean-Pierre Melvillen Punaisessa ympyrässä

Aihe

Aihe on se osa todellisuutta, mistä elokuva tehdään. Elokuvan aihe on vastaus kysymykseen "mistä tämä elokuva kertoo?". Samasta aiheesta voidaan tehdä lukuisia erilaisia elokuvia.

Vrt. Teema

Aleksi Bardy: Levottomat-käsikirjoitus

Juoni

Juonen avulla kerrotaan elokuvan tarina. Saman tarinan voi kertoa monen erilaisen juonen avulla. Juoni on toimintaa, tapahtumasarja, joka vie elokuvan alusta keskikohdan kautta loppuun.

Juonen on oltava käsikirjoittajan mielessä koko ajan. Jokaisen lauseen olisi vietävä juonta eteenpäin. On suositeltavaa päästä juoneen kiinni mahdollisimman pian, jo heti alkusysäyksessä. Ympäristökuvausta (miljöö) ja roolihahmojen syventämistä voi sirotella juoneen yksityiskohtina pitkin matkaa.

Juoni ei saisi olla liian helposti arvattavissa. Katsoja kokee mielihyvää, mikäli elokuva pystyy yllättämään hänet. Kannattaa muistaa yksi rajoittava tekijä: Tarinan sisäinen logiikka, jonka muodostavat tyylilaji, miljöö ja henkilökuvaus. Tapahtumat eivät voi saada sellaista käännettä, joka ei mahdu elokuvan sisäisen logiikan puitteisiin.

The Internet Movie Databasessa on hakutoiminto juonille (engl. plot). Kokeile toiminto "Search the database for" ja valitse "Plots".

Tarina

Tarina kertoo mistä elokuvassa on kysymys. Samasta tarinasta voidaan tehdä erilaisia juonia.

Tarinallisuus, kerronta, voidaan jakaa kolmeen ulottuvuuteen:
  • kertomus eli kerrottu tarina,
  • sisäinen eli koettu tarina ja
  • draama eli eletty tarina
Robert McKee kirjoittaa, että hyvässä tarinassa on ikuinen, universaali muoto, mutta ei muottia (kaavaa, sapluunaa). Hyvä elokuvallinen tarina noudattaa tuhansien vuosien kerronnan perinnettä, mutta ei ole reseptin mukaan tehty kopio toisesta tarinasta. Hyvä tarina pitää osata myös kertoa hyvin: Sisältö ja muoto ovat yhtä.

Tarujen Eurooppa

Internetix: Haanpään tuotannosta.

Toiminta

Elokuva on toimintaa, draamaa, joka jäljittelee todellista elämää. Elokuvan toiminta kuvataan useimmiten juonen avulla. Tavallisesti kyseessä on elokuvan päähenkilön tai sankarin pyrkimys kohti jotain päämäärää, elokuvan ratkaisua. Tätä päähenkilön toimintaa estää riivaajaksi kutsuttu henkilöhahmo. Elokuvallinen toiminta syntyy tästä päähenkilön (sankarin) ja riivaajan konfliktista.

Syd Field on huomauttanut, että "action is character". Tämä tarkoittaa sitä, että elokuvan toiminta tapahtuu henkilöiden kautta, heidän välillään ja heissä, joten henkilöhahmojen tulee olla toiminnallisia tai toimintaan kykeneviä.

Elokuvassa on tärkeää mitä henkilöt tekevät, ei se mitä he puhuvat tai sanovat. Tekojen, toiminnan, pohjalta katsoja arvioi elokuvan henkilöitä. Siksi voimme tuntea sympatiaa jopa tunteetonta tappajaa kohtaan, mikäli hän auttaa pientä ja avutonta orpotyttöä, kuten Tenan "Saattajissa".

Muutos

Elokuvan tekee mielenkiintoiseksi siinä kuvattu muutos, mikä useimmiten näytetään päähenkilön muuttumisen kautta. Tämä muutoksen kuvaaminen perustuu satuihin, legendoihin ja kertomuksiin. Ihmisiä kiinnostaa "pienen ja avuttoman kasvu sankariksi ja voittajaksi".

1900-luvun alussa Vladimir Propp tutki venäläisiä kansansatuja ja löysi niistä kerta toisensa jälkeen toistuvat arkkityypit ja juonet. Folkloristien ja antropologien kehittelemät Proppin ajatukset saavuttivat lopulta Hollywoodin, missä Christopher Vogler muokkasi ja korjasi työkseen elokuvakäsikirjoituksia.

Vogler yhdisti Proppin ajatuksia myyttien tutkija Joseph Campbellin teokseen "Sankarin tuhannet kasvot" (suomennettu). Tässä teoksessa Campbell kuvailee sankarin - jokaisen kertomuksen päähenkilön - matkaa tarinan halki. Sankarin matkan pohjalta Vogler kirjoitti oman versionsa tarinan kulusta Hollywood-elokuvia varten. Teos saavutti käsikirjoittajien keskuudessa suuren suosion ja on suositeltavaa luettavaa kaikille elokuvantekijöille. Sama kaava toimii niin romanttisissa komedioissa kuin seikkailuelokuvissa.

Star Wars -elokuvan päähenkilön Luke Skywalkerin muutos arasta nuorukaisesta universumin pelastajaksi ja sankariksi on hyvä esimerkki muutoksesta.

Elokuvantaju: Elokuvakirjallisuus

Helsingin Sanomat, Klik, Episodi 713.

Jonathan Young: Joseph Campbell's Mythic Journey.

Star Wars. Welcome to the official site.

Suspense
Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä)
Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä)


Klassisen draaman malli: Suspense alun ja lopun välillä.
Elokuvan alun ja lopun, samoin kuin kohtauksen alun ja lopun, välillä on jännite, suspense. Katsojan mielenkiinto pysyy vireillä koko elokuvan ajan, mikäli elokuvassa on useampi jännitysmomentti. Keskeiselle teemalla on usein sitä tukevia lisäjännitteitä.

Jos pääjännite on kysymys "kuka murhasi X:n miestenhuoneessa?", voisi yksi lisäjännite olla kysymys "näkikö pieni, puhumaton poika todellakin murhaajan?" Pääjännite kuljettaa lisäjännitteitä ikään kuin selässään. Lisäjännitteet saattavat jopa edeltää pääjännitettä eli varsinaisen teeman paljastumista katsojan tajunnassa. Jokaista elokuvan kohtausta varten tarvitaan oma jännitysmomenttinsa. Hitchcock käytti taitavasti suspensea elokuviensa kohtauksissa. Ks. esim. "Vaarallinen romanssi".

Jännite voidaan jakaa vielä pienempiin yksiköihin. Jännitystä syntyy myös dialogiin, vuoropuheluun, joka tukee koko kohtauksen jännitettä.

Elokuvassa jännite syntyy periaatteessa myös jokaisen kuvan alun ja lopun välille. Jan Kuceran mukaan elokuvan jokainen kuva vastaa joukkoon edellisten kuvien herättämiä kysymyksiä ja vastaavasti asettaa koko joukon uusia kysymyksiä. Vähän ennen kuin koko kuva on tullut katsotuksi, ennen kuin on saatu vastaukset kaikkiin kysymyksiin, on syytä leikata seuraavaan kuvaan.

Tälle säännölle Kucera näkee vain kaksi poikkeusta. Elokuvan ensimmäinen kuva ei vastaa mihinkään kysymyksiin, se vain esittää kysymyksiä ja vastaavasti -viimeinen kuva ei enää esitä uusia kysymyksiä, se vain vastaa.

Vrt. alkusysäys ja häivytys Olssonin mallissa.

Dokumenttielokuvien ja video-ohjelmien katsojissa herättämät kysymykset voivat olla erilaisia kuin fiktiivisten tarinoiden, mutta kaikille elokuville on yhteistä tekijän pyrkimys katsojan huomion kiinnittämiseen ja sen ylläpitoon. Hyvässä ohjelmassa on imua ja eteenpäin vievää liikettä. Rakenne, muoto on keino tämän synnyttämiseen.

Alfred Hitchcock: North by Northwest (1959).

Takauma

Takauman avulla katsojalle kerrotaan jotain juonen ja tarinan ymmärtämisen kannalta tärkeää tietoa.

Tämä on yleinen ratkaisu esimerkiksi rikoselokuvissa. Takauma toteutetaan monesti nopeana leikkauksena "menneisyyteen", josta palataan takaisin elokuvan nykyhetkeen.

Kuvallisten takaumien käytössä voi olla kerronnallisia ongelmia, ne tavallaan pysäyttävät draaman etenemisen.

Eeva Kurki: Muistojen kuvia

Sivujuoni

Varsinaiseen elokuvan tarinaa kuljettavaan juoneen voi liittyä elokuvan teemoja tukeva sivujuoni (tai -juonia). Sivujuoni rikastaa elokuvaa.

Esimerkki: Rio Bravo -elokuvassa pääjuonena sheriffin (John Wayne) taistelu Burdetten johtamaa joukkiota vastaan, joka pyrkii vapauttamaan murhasta syytetyn vangin. Sivujuonena on sheriffin ystävän kamppailu juopottelun lopettamiseksi.

Howard Hawks: Rio Bravo 1959.

Synopsis

Synopsis on tiivistelmä elokuvan sisällöstä. Se on eräänlainen hahmotelma tai luonnos; paperi, josta selviää ohjelman sisältö ja muoto. Lukija saa käsityksen myös elokuvan lähestymistavasta ja tyylistä. Synopsista seuraa tavallisesti treatment ennen varsinaista käsikirjoitusta.

Synopsiksen tehtävä on ennen muuta tiivistää nähtävä tapahtumasarja, tarina. Näytelmäelokuvan synopsis on tiivistelmä elokuvan toiminnasta. Lisäksi synopsis voi kertoa henkilöistä ja keskeisestä ristiriidasta.

Synopsis ei sisällä kuvallisia tai muita yksityiskohtaisia ratkaisuja. Ne vain rajoittaisivat tulevaa kirjoittamisprosessia. Synopsis on tärkeä sekä rahoittajalle, tuottajalle, toteuttavalle työryhmälle että myös käsikirjoittajalle itselleen.

Synopsis on hyvä käsikirjoittamisen vaihe, koska siinä kokonaisuus ei vielä peity yksityiskohtien alle. Keskeinen idea, perusristiriita ja rakenne ovat selvästi hahmotettavissa.

Ville Suhonen - Hannu Tuomainen: Poika ja Ilves -synopsis.

Jari Heiskanen: Elokuvan varhaishistoriaa

Treatment

Treatmentissä tulisi näkyä elokuvan rakenne ja käännekohdat
Treatmentissä tulisi näkyä elokuvan rakenne ja käännekohdat


Treatmentissä näkyy elokuvan rakenne.

Synopsiksen ja käsikirjoituksen välimuoto, laajahko tiivistelmä. Treatmentissä on elokuvan rakenne ja juoni kirjoitettuna, vaikka sitä ei vielä ole jaettu kohtauksiksi.

Treatmentissä pitäisi siis näkyä elokuvan alku, keskikohta ja loppu sekä tärkeimmät käännekohdat.

Sisältö

Elokuvan sisältö on rajaamisen taitoa. Elokuvassa painotetaan tarinalle olennaista ja varmistetaan keskeisen sisällön perillemeno katsojalle. Keskeistä sisältöä voidaan kutsua myös elokuvan sanomaksi.

Olli Saarelan "Rukajärven tie" ei kerro kaikkea jatkosodasta, mutta sisällön rajauksella pystytään kertomaan paljon sodasta, rakkaudesta ja inhimillisestä kärsimyksestä.

Samoin Joona Tenan "Saattajat" rajaa sisältönsä sala-ampujan ja pikkutytön matkaan keskellä sotaa.

Olli Saarela: Rukajärven tie.

Joona Tena: Saattajat

Premissi

Elokuvan sisällön voi rajata ns. pääväittämän eli premissin käyttämisellä. Elokuvan keskeinen sisältö puristetaan yhdeksi lauseeksi tai virkkeeksi. Premissin synonyymeja ovat päälause, kuningasajatus, pääidea ja pääsanoma.

Päälauseen käyttö on lähtöisin teatterin piiristä. Päälause määritellään tekijöiden kannanotoksi perusristiriitaan. Se on väite, jonka elokuva pyrkii välittämään. Paras päälause on yksinkertainen, selkeä ja provosoi kannanottoihin.

Esimerkkejä näytelmien premisseistä:
  • Shakespeare: Machbeth. "Sokea kunnianhimo johtaa tuhoon".
  • Shakespeare: Othello. "Mustasukkaisuus tappaa rakkauden".
  • Henrik Ibsen: Nukkekoti. "Naisen epätasa-arvo avioliitossa johtaa naisen vapautumiseen".
  • Moliere: Tartuffe. "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa".
Elokuvien päälauseita ovat esimerkiksi:
  • Orson Welles: Citizen Kane. "Ulkoinen loisto ja mahti ei tuo sisäistä onnea."
  • Claude Goretta: Pitsinnyplääjä. "Rakkaus tuhoaa tytön, jos hän on tietämätön."
  • Gillo Pontecorvo: Taistelu Algeriasta. "Syntyy kapina, jos kansaa sorretaan."
  • Akira Kurosawa: Seitsemän samuraita. "Solidaarinen taistelu sortoa vastaan johtaa voittoon."
  • Robert Benton: Kramer vastaan Kramer. "Kun nainen jättää miehen, on miehen pakko ruveta ajattelemaan ja kehittymään."
Gillo Pontecorvo: Taistelu Algeriasta.

Mr. William Shakespeare and the Internet.

Kertomus

Kertomus, tarina ja draama kietoutuvat toisiinsa. Kerronta voidaan jakaa esimerkiksi kolmeen ulottuvuuteen:
  • kertomus eli kerrottu tarina,
  • sisäinen eli koettu tarina ja
  • draama eli eletty tarina.
Katja Hyry: Elämänhistoriallinen kerronta tutkimuskohteena.

Näytös

Syd Fieldin kolmen näytöksen malli
Syd Fieldin kolmen näytöksen malli


Kolmen näytöksen malli.
Elokuvan näytökset periytyvät teatterista, ovathan sekä näytelmä että elokuva draamaa.

Tavallisimmin elokuvassa on kolme näytöstä, vrt. alku - keskikohta - loppu. Kolminäytöksisyys ei ole sääntö, vaan rakenteellinen jaottelu. Sitä käytetään, koska se toimii ja auttaa tekijöitä pitämään elokuvan sisällön kasassa. Näytöksiä voi yhtä hyvin olla kaksi, neljä tai viisi.

Näytösten lopussa tapahtuu käänne, joka tuo elokuvaan dynamiikkaa ja tavallaan sinkoaa tarinan eteenpäin kohti viimeisen näytöksen ratkaisua.

Näytöstä lyhyempiä yksiköitä ovat jaksot ja kohtaukset.

Kohtaus
(scene)

Käsikirjoituksen ja ohjauksen sekä tuotannon näkökulmista tarkasteltuna kohtaus on filmikerronnallinen yksikkö, kuten kuva, otos ja jakso (sekvenssi). Kohtaus on toiminnallinen kokonaisuus, joka tapahtuu yhdessä kuvausympäristössä ja käsittelee yhden käsikirjoitukseen sisältyvän tapahtuman, jolla on alku, keskikohta ja loppu. Vrt. Näytös.

Fiktioelokuvassa kohtausjako tehdään tuotannollisin perustein. Aleksi Bardyn mukaan kohtaus vaihtuu, kun tapahtuu aikahyppy tai kun paikka vaihtuu. Silti kohtauksen sisällä voi tapahtua pieniä aikahyppyjä. Käytännössä kohtaus on siis yhtäjaksoinen elokuvan osa, jossa on:
  • sama paikka, sama lavastus
  • samat näyttelijät
  • sama vuorokaudenaika (valo)
  • sama jatkuvuustilanne
Siten kohtaus vaihtuu toiseksi samalla, jos
  • kuvauspaikka vaihtuu
  • lavastus vaihtuu
  • vuorokaudenaika vaihtuu (valo muuttuu)
  • jatkuvuustilanne muuttuu
Dokumenttielokuvan ja kokeilevan elokuvan puolella "kohtaus" on häilyvämpi käsite, jonka täsmällisestä sisällöstä on eri mielipiteitä. Kohtaus on kuitenkin aina laajemman jakson osa, ts. jakso (sekvenssi) koostuu useammasta kohtauksesta, jotka toiminnallisesti liittyvät yhteen. Kohtauksella voidaan myös tarkoittaa useiden otosten sarjaa tai jopa yksittäistä kameran asemaa. Tällöin kohtaus on sarja otoksia (tai yksittäinen otos).

Oheinen kohtausesimerkki on elokuvasta Levottomat (Louhimies, Bardy). Vertaa kuvattua kohtausta käsikirjoituksen vastaavaan kohtaukseen ja pohdi mahdollisia syitä poikkeamille.

Aleksi Bardy: Levottomat. Kuvauskäsikirjoitus.

Katso myös "Häjyt"-käsikirjoituksen kohtaukset nro 12 - 15, jotka muodostavat yhtenäisen jakson.

Istutus

Anton Tsehov on sanonut, että

"jos ensimmäisessä näytöksessä seinällä riippuu kivääri, sillä on ammuttava ennen viimeistä näytöstä".

Samoin elokuvassa ei kannata esitellä tapahtumia tai rekvisiittaa ilman ilmaisullista tarkoitusta.

Istuttamisen avulla esitellään elokuvassa ne elementit, joilla luodaan elokuvaan dramatiikkaa. Visuaalisten tai auditiivisten istutusten avulla tapahtumiin tai esineisiin ikään kuin ladataan merkityksiä tarinan kannalta.

Katso esimerkki "Häjyistä": Miten kuulolaite on ensin istutettu ja myöhemmin lunastettu tarinassa (kolarikohtaus).

Aleksi Bardy: Häjyt. Kuvauskäsikirjoitus.

Lunastus

Lunastus liittyy istutukseen, vrt. kuulolaitteen käyttö "Häjyt" elokuvassa. Kolarissa kuollut nuorukainen tunnistetaan kuulolaitteen kautta veljeksi. Kuulolaite on aiemmin istutettu juoneen ylpeilyn aiheena ("ostettiin paras mitä rahalla saa"), kuin ohimennen.

Episodi

Episodi on esimerkiksi TV- tai elokuvasarjan itsenäinen osa. Vrt. Tähtien sota.

Episodinen rakenne elokuvassa tarkoittaa sitä, että kohtaukset liittyvät löyhästi toisiinsa, mutta muodostavat silti kokonaisuuden.

Esimerkiksi sarjakuvataiteilijan elämästä tehdyn episodisen elokuvan episodit voisivat kuvata hänen traagista lapsuuttaan Varkaudessa, hurjaa nuoruuttaan Lahdessa, älyllistä yliopistoaikaansa Helsingissä sekä seikkailullisia ulkomaanmatkojaan Barcelonassa, Kuala Lumpurissa jne.

Star Wars.

Dialogi

Kameran edessä puhuttu (tai viitottu) puhe. Dialogi on kirjoitettu käsikirjoitukseen ja voidaan esittää kameran edessä sellaisenaan.

Dialogia voidaan myös muokata ja hioa etukäteen harjoituksissa tai kuvauspaikalla ohjaajan ja näyttelijän yhteistyönä.

Vrt. Ääni, äänitys

Ks. Levottomat: kohtausesimerkki ja käsikirjoitusote

Aleksi Bardy: Ote Häjyt-käsikirjoituksesta

Rakenne

Elokuvissa tarvitaan alku, keskikohta ja loppu. Tämän perusrakenteen voi hahmottaa monen käsitteellisen työkalun avulla. Hyvin yleinen tapa on jakaa elokuva kolmeen näytökseen. Tämä jaottelu periytyy teatterista ja pohjalla on havaittavissa kolmi- tai viisinäytöksisen näytelmän rakenne (vrt. Freytagin kaava).

Rakenne on ilmaisun apuväline, ei itseisarvo. Tekijälle rakenteen hallinta on osa ammattitaitoa. Katsoja aistii toimivan rakenteen mielihyvänä. **Robert McKee** huomauttaa aiheellisesti, että tarinassa on kyse periaatteista, ei säännöistä. "Hyvä elokuva" on tehty elokuvataiteen periaatteita (ei sääntöjä!) kunnioittaen, muoto ja sisältö ovat kokonaisuus. Kokemattomat noudattavat kuviteltuja tai opetettuja sääntöjä. Kapinalliset ja tietämättömät rikkovat näitä samoja sääntöjä. Taiteilijat hallitsevat muodon. Heillä on "elokuvan taju".

Rakenteen voi jäsentää myös seuraavilla tavoilla:

Saksalaisen tutkijan **Gustav Freytagin** draaman rakenteen erittely on jo vuodelta 1863, mutta toimii myös elokuvan suhteen:
  • Ekspositio eli esittelyjakso
  • Konflikti eli ristiriidan ilmaantuminen
  • komplikaatio eli kehittely
  • kriisi tai kliimaksi
  • loppuratkaisu
Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Olssonin ja Freytagin jaottelut on tarkoitettu elokuvien (draaman) analysoimista varten. Yhtä hyvin elokuvat voi purkaa kolmeen tai yhdeksään näytökseen. Olennaisinta on huomata, että rakenteen (muodon) ymmärtäminen auttaa kertomaan tarinan draamallisesti miellyttävällä tavalla.

David Siegel: The Nine-Act Structure Home Page.

Phillip Noyce: Dead Calm

Alku

Kolmen näytöksen malli: Alku
Kolmen näytöksen malli: Alku


Kolmen näytöksen malli: Alku.
Elokuvan alussa tarina sysätään liikkeelle esittelemällä tärkein ristiriita eli konflikti. Tätä kutsutaan myös alkusysäykseksi. Alussa esitellään myös tärkeimmät henkilöhahmot, joiden kautta toiminta tapahtuu sekä miljööt (ympäristöt).

Alku voi yksinkertaisuudessaan olla mukaansatempaava, mikäli se hyödyntää lajityyppien mahdollisuuksia. Esimerkiksi satujen "Olipa kerran…" toimii hyvänä sysäyksenä tarinalle: Kuulija virittyy sadun tunnelmaan ja jännitykseen jo nämä kaksi sanaa kuultuaan.

Elokuvan rakenteessa alku voi tarkoittaa myös kolminäytöksisen elokuvan ensimmäistä näytöstä, joka on usein noin ¼ koko elokuvan kestosta.

Ks. oheinen kaavio elokuvan rakenteesta:
"alku - keskikohta - loppu".

Vrt. Alkusysäys.

Keskikohta

Elokuvan keskikohdassa kerrotaan juonen avulla tarinaa alun jälkeen ja syvennetään sitä ennen lopun toiminnan kiihtymistä ja ratkaisua.

Keskikohtaa voidaan nimittää myös kolminäytöksisen elokuvan toiseksi näytökseksi. Toinen näytös kestää tavallisesi noin 2/4 elokuvan kokonaiskestosta. Kahden tunnin elokuvan keskikohta kestää siten noin tunnin.

Vrt. Puoliväli

Loppu

Elokuva kuvaa rajallista toimintaa, joka loppuu ratkaisuun. Elokuvan tarina loppuu, kun alussa esitelty ristiriita on päähenkilön kannalta ratkaistu.

Rakenteellisesti loppu on kolminäytöksisen elokuvan kolmas näytös. Sen kesto on noin ¼ elokuvan kokonaiskestosta. Kahden tunnin elokuvan loppu kestää siten noin puoli tuntia.

Vrt. Rakenne

Muoto

Elokuvan muoto on sen rakenne
Elokuvan muoto on sen rakenne


Elokuvan dramaturginen malli.
Elokuvan muoto on sen rakenne. Dramaturgia on oppi elokuvan rakenteesta ja muodosta. Elokuva tapahtuu tässä ja nyt, edeten alusta keskikohdan kautta loppuun. Tämä perusrakenne (muoto) voidaan edelleen jaotella hyvinkin tarkasti käyttäen erilaisia termejä kuten näytös, kohtaus, jakso, toiminnan kaari, rytmi, otos, takauma jne.

Käsikirjoitusvaiheessa tärkeintä on jakaa elokuva näytöksiin ja kohtauksiin. Näytösten rajoja ei yleensä kirjata, mutta kohtaukset merkitään tarkasti.

Muoto ei ole muotti: Hyvä, nautittava elokuva ei ole toisen hyvän elokuvan kopio, vaikka analyysi lähes aina paljastaa rakenteellisia yhtäläisyyksiä elokuvien välillä.

Alkusysäys

Alkusysäys käynnistää elokuvan tarinan. Sen tehtävänä on herättää katsojan mielenkiinto ja antaa lupaus siitä, että elokuva on katsomisen arvoinen.

Alkusysäys voi olla hyvin lyhyt tai se voi kestää muutaman kohtauksen verran. Useimmiten alkusysäyksessä esitellään elokuvan perusristiriita. Esim. Shakespearen "Romeo ja Julia": Näytelmän alussa on rankka kylätappelu Capulet'n ja Montague'n sukujen palvelijoiden välillä. Verikostoon perustuva kahden suvun välinen viha tuodaan heti esille.

Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Olssonin malli on sovitettavissa sekä kolmen näytöksen malliin että klassiseen draaman malliin.

Vrt. Alku

Esittely

Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä): Esittely
Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä): Esittely


Klassisen draaman malli: Esittelyjakso elokuvan alussa.
Elokuvan rakenteessa esittelyjakso alkaa lyhyen alkusysäyksen jälkeen ja on osa ensimmäistä näytöstä. Esittelyn tarkoituksena on tutustuttaa katsoja elokuvan henkilöihin ja tapahtumapaikkoihin.

Tärkeintä on samaistuminen päähenkilöön ja hänen tavoitteisiinsa, jonka kautta elokuvan tarina tulee läheiseksi.

Esittely on elokuvan dramaturgian kannalta vaikeahkoa jakso siksi, että olisi dramaattisesti kerrottava pakolliset taustatiedot ennen kuin varsinainen tarina (seikkailu) todella alkaa. On siis kerrottava vain välttämättömin, mutta ei yhtään enempää!

Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Vertaa Olssonin jaottelua oheiseen Freytagin käyrään.

Ristiriita

Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä): Ristiriita
Klassisen draaman malli (Freytagin käyrä): Ristiriita


Klassisen draaman malli: Ristiriita.

Elokuvissa on yleensä ristiriita (konflikti) tai ristiriitoja, voidaan jopa väittää, että elokuvassa pitää olla ristiriita. Elokuvan tarina käsittelee tätä perusristiriitaa ja tekijän muotoilema päälause on ratkaisu siihen. Näin elokuvaan syntyy jännitettä eikä katsoja ikävysty. Ristiriidan on oltava hedelmällinen, käyttökelpoinen.

Toisinaan käsikirjoittaja joutuu hakemaan ristiriitoja, jotka ovat vain rakenteellisia. Käsikirjoittajan on aina löydettävä katsojia kiinnostava asia, jonka voi muotoilla ristiriidaksi.

Freytag's triangle

Konflikti

Draaman henkilöiden tai henkilöiden ja ympäristön välillä on elokuvissa konflikti, jonka ratkaisuun elokuvan toiminta tähtää. Konflikti ei välttämättä ole fyysinen eikä väkivaltainen, vaan se voi olla elokuvan henkilöiden tahtojen ja pyrkimysten yhteentörmäys.

Konflikti on hyvä ilmaista mahdollisimman aikaisin, sillä se synnyttää tarinaan jännitteen.

Ks. Ristiriita.

Puoliväli

Klassisen draaman malli: Puoliväli
Klassisen draaman malli: Puoliväli


Klassisen draaman malli: Puoliväli.
Elokuvan kokonaiskeston puoliväli on rakenteellisesti tärkeä kohta. Klassinen näytelmä jakautuu nousevaan ja laskevaan toimintaan, kuten "Romeo ja Julia" (vrt. Freytagin käyrä).

Näytelmän alussa Romeo ja Julia nousevat kohti onnea, vastoin sukujen välistä vihaa. Mutta mitä kaksi rakastavaista voi kiivaalle vihanpidolle (vrt. alkusysäys)? Romeo tasapainottelee rakkautensa ja sukunsa velvoitteiden keskellä. Näytelmän puolivälissä Romeo kostaa ystävänsä Mercution kuoleman ja tappaa kaksintaistelussa Julian serkun Tybaltin. Romeo joutuu rangaistukseksi maanpakoon Mantuaan. Tybaltin kuoleman jälkeen toiminta taittuu laskevaksi kohti väistämätöntä eli rakastavaisten kuolemaa. Tragedian laskevassa toiminnassa käänteet pahentavat tilannetta: Romeo saa esimerkiksi virheellisen tiedon Julian kuolemasta ja toimii "oikein" tämän väärän tiedon perusteella.

Tämä klassinen ja rakenteellinen ratkaisu on periytynyt Hollywood-tuotantoihin, joissa on helppo havaita puoliväliin sijoitettu käännekohta. Esimerkiksi "Uhrilampaiden" rakenteessa on havaittavissa selvä puolivälin käänne. Kannattaa katsoa myös elokuva "Crying Game" ja sen tyylipuhdas puolivälin käännekohta sekä "Trainspotting", jonka tarkassa puolivälissä päähenkilö Mark "Rent-boy" Renton ottaa yliannoksen heroiinia ja joutuu sairaalaan. Elokuvan toisen puoliskon käynnistääkin pitkä vieroitusjakso Rent-boyn kotona.

Vrt. Keskikohta, Rakenne

Neil Jordan: The Crying Game (1992). [http://us.imdb.com/Title?0104036]

Jonathan Demme: The Silence of the lambs (1991). [http://us.imdb.com/Title?0102926]

Danny Boyle: Trainspotting (1996). [us.imdb.com/Title?0117951]

Kiihdytys

Rakenne: Kiihdytys Olssonin mallissa
Rakenne: Kiihdytys Olssonin mallissa

Elokuvan dramaturginen malli: Kiihdytys.
Elokuvan kiihdytys alkaa yleisesti noin elokuvan puolivälin jälkeen eli se on suunnilleen 3-näytöksisen elokuvan 2. näytöksen jälkimmäinen osa. Kiihdytys vastaa myös klassisen näytelmän laskevan toiminnan alkua. Kiihdytyksen aikana ristiriita kärjistyy ja päähenkilö lähestyy väistämätöntä eli tarinan ratkaisua.

Kiihdytyksestä ratkaisuun siirrytään käännekohdan kautta, jolla on kuvaava englanninkielinen nimi: "the point of no return".

Komediassa asiat alkavat muuttua paremmiksi "ei paluuta" -käänteen jälkeen. Tragediassa asiat muuttuvat huonommiksi, eikä paluuta entiseen enää ole.

Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Käännekohta

Kolmen näytöksen malli: käännekohta
Kolmen näytöksen malli: käännekohta


Kolmen näytöksen malli: Käännekohta eli plot point.
Aristoteleen mukaan hyvän juonen tärkeä osatekijä on peripeteia eli toiminnan suunnan äkillinen kääntyminen vastakkaiseksi. Tähän liittyy samalla voimakas tunnelataus.

Tällainen käännekohta on esimerkiksi "The Patriot" -elokuvan kohtaus, jossa brittien siirtomaa-armeijan upseeri William Tavington (Jason Isaacs) ampuu päähenkilön Benjamin Martinin (Mel Gibson) alaikäisen pojan. Tämä tapahtuma muuttaa pasifistin ja perheenisän säälimättömäksi ja tehokkaaksi vapaustaistelijaksi.

Tärkeät käännekohdat sijoitetaan tavallisesti näytösten loppuun sekä elokuvan reaalikeston puoliväliin.

The Patriot.

Ratkaisu

Elokuvan ratkaisujakso tapahtuu 3-näytöksisen elokuvan viimeisessä näytöksessä. Ratkaisun aikana kaikki pannaan peliin ja ristiriita ratkaistaan.

Rakkauselokuvassa päähenkilön on esimerkiksi tehtävä valintansa kahden ehdokkaan välillä.

Toimintaelokuvassa päähenkilö on omillaan riivaajan armoilla.

Sotaelokuvassa taistellaan juuri se suuri taistelu, josta koko elokuvan ajan on puhuttu ja jota on pelätty.

Kauhuelokuvassa tunkeudutaan tappamaan hirviö sen omaan luolaan jne.

Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Rooli

Elokuvan rooli: Henkilö, jota näyttelijä esittää. Yleensä käsikirjoituksessa on nimetty roolihahmot, joilla on (useimmissa tapauksissa) repliikkejä. Henkilöhahmojen eli roolien avulla kuljetetaan elokuvan juonta eteenpäin.

Elokuvien roolihahmoista pyritään tekemään mielenkiintoisia, jotta katsoja voisi samaistua heihin. Roolihahmot reagoivat elokuvan tilanteisiin ja käänteisiin eri tavoin. Kriisit ja konfliktit paljastavat henkilöiden "todellisen luonteen".

Rooleista tärkeimmät ovat päähenkilö ja riivaaja eli vastustaja.

vrt. Roolitus

Pekko Pesonen: Toisen housuissa - Samastuminen käsikirjoittajan näkökulmasta

The Internet Movie Database. Search the Database for Characters.

Henkilö

Henkilö-termiä vastaa elokuvatuotannossa yleisesti myös hahmo, henkilöhahmo tai roolihahmo.

Henkilöhahmojen avulla kerrotaan elokuvan tarina, he kuljettavat juonta eteenpäin.

Roolihahmoista tärkeimmät ovat päähenkilö eli protagonisti ja riivaaja eli antagonisti, vastustaja.

Elokuvan henkilöt voidaan luokitella seuraavasti:
  • päähenkilö
  • riivaaja
  • sankari
  • sivuhenkilö
  • todistaja
  • lähin tai läheisin suhde
  • varjo tai peili
  • viiden minuutin vierailija
Edellinen jaottelu on lähinnä elokuva-analyysin apuväline, mutta sangen hyödyllinen myös käsikirjoittajalle. Vrt. rooli.

Päähenkilö

Elokuvan tarina kerrotaan päähenkilön kautta. Elokuvan ja sadun päähenkilö on yleensä lähes yhtä helppo tunnistaa.

Tähtien sodan Luke Skywalker on kuin kansansadun Tuhkimo. Luken ja Tuhkimon muutos ja kehitys kiinnostaa meitä. Luke ja Tuhkimo joutuvat ns. "sankarin matkalle".

Päähenkilön tavoitteita vastustaa riivaaja, jonka ei välttämättä tarvitse olla "paha" ihminen. Riivaaja vastustaa avoimesti päähenkilön muutosta.

Ks. Henkilö, roolihahmo, muutos, roolitus

Aleksi Bardy: Elokuvakouluelokuvaa mainstream-yleisölle eli Levottomat-elokuvan käsikirjoituksen taiteelliset päämäärät. MA-Lopputyö. ETO/TaiK.

Saduista sanottua.

Star Wars.

Sankari

Sankari voi olla myös elokuvan päähenkilö, mutta usein nämä ovat kaksi eri roolihahmoa. Tosin joissain tapauksissa päähenkilöä kutsutaan sankariksi, kuten esimerkiksi vanhoissa saduissa ja legendoissa. Näissä tarinoissa sankari on aluksi pieni ja vaatimaton, joka ei alkuunkaan usko mahdollisuuksiinsa olla sankari. Tällainen hahmo on esimerkiksi kuningas Arthur.

Elokuvissa päähenkilön voi erottaa sankarista siten, että päähenkilö kehittyy, mutta sankari ei. Sankari on alusta saakka voimakas, taitava ja tahtova hahmo.

Tähtien sodan Prinsessa Leia on puhdassydäminen, taitava ja varma sankari, joka alusta saakka tahtoo avoimesti eri asioita kuin riivaaja Darth Vader.

Legends: King Arthur & the Matter of Britain.

Lähin

Elokuvien analysointiin liittyvä yleisnimitys yhdelle elokuvan sivuhenkilölle. Lähinnä ruotsalaisen dramaturgin Ola Olssonin käyttämä termi.

Sivuhenkilö voidaan kuvata lähimmäksi tai läheisimmäksi suhteeksi, mikäli hän tukee elokuvan päähenkilön tavoitteita. Lähimmän kautta voidaan esittää päähenkilön tunteita ja ajatuksia katsojalle. Tämä sen vuoksi, että elokuvailmaisussa ei toimi teatterissa paljon käytetty monologi, jossa näyttelijä puhuu itsekseen. Siten lähin on kätevä keino antaa päähenkilölle syy pohtia toimintaansa ja kertoa ajatuksistaan dialogin avulla.

Päähenkilö-lähin -suhteita ovat esimerkiksi
  • Sherlock Holmes ja Watson
  • Luke Skywalker ja Obi-wan-Kenobi (Luke puhuu ratkaisun hetkellä Obi-wan-Kenobin haamulle!)
  • Pekka ja Pätkä
  • Tarzan ja Cheetah
Vrt. Sivuhenkilö, päähenkilö, draama

Riivaaja

Riivaaja pitää elokuvan käynnissä. Riivaajan ei välttämättä tarvitse olla paha ilkiö, hänen on vain oltava vahva este päähenkilön muutoksen tiellä.

Perinteikäs riivaaja on Tähtien sodan Darth Vader. Ilman Darth Vaderia ei olisi Tähtien sodan tarinaa. Darth Vader on este, joka päähenkilö Luke Skywalkerin on voitettava päästäkseen tavoitteeseensa. Voiton jälkeen Luke saa "prinsessan ja puoli valtakuntaa". Tai Tähtien sodassa pikemminkin puoli universumia.

Ks. roolitus

Sivuhenkilö

Sivuhenkilöiden tehtävänä on viedä elokuvan juonta eteenpäin sekä auttaa päähenkilön luonteen määrittelyä. Päähenkilön suhde sivuhenkilöihin kertoo, millainen hän on ihmisenä. Pelkkä kamppailu riivaajan kanssa antaa katsojalle vain yhden näkökulman päähenkilöön. Tavallisen, heikon, avuttoman tai vaikkapa ilkeän sivuhenkilön avulla voidaan elokuvassa syventää päähenkilön luonnetta.

Suomalaisen elokuvan sivuhenkilöitä on taitavasti esittänyt mm. Leo Jokela "Komisario Palmu" -elokuvien etsivä Kokkina.

Elokuvan sivuhenkilöitä voidaan luokitella esimerkiksi näin (Ola Olssonin terminologia):
  • Vastakohta: "Tähtien sodan" Han Solo kehittyy kuten päähenkilö, mutta eri syistä. Vastakohdan avulla päähenkilön motiivit ovat selvempiä.
  • Lähin tai läheisin suhde: "Tähtien sodan" Obi-wan-Kenobi hyväksyy päähenkilön heikkouden ja auttaa tätä pääsemään tavoitteeseensa.
  • Todistajan avulla kerrotaan katsojalle jotain sellaista, mitä päähenkilö tai riivaaja eivät tiedä.
  • Varjo tai Peili kehittyy kuten päähenkilö ja pääsee omiin tavoitteisiinsa.
  • Viiden minuutin vierailija keventää tai hauskuuttaa kerrontaa usein vakavan ja traagisen kohtauksen jälkeen.
Return of the Jedi - The Shooting Script.

Artikkelit


Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki

Aleksi Bardy: Elokuvakouluelokuvaa mainstream-yleisölle eli Levottomat-elokuvan käsikirjoituksen taiteelliset päämäärät. MA-Lopputyö. ETO/TaiK.

Pekko Pesonen: Toisen housuissa - Samastuminen käsikirjoittajan näkökulmasta

Jari Heiskanen: Elokuvan varhaishistoriaa

Eeva Kurki: Muistojen kuvia

Eeva Kurki: Oma moraali - Jansenin itsemääritys Jean-Pierre Melvillen Punaisessa ympyrässä

Petja Peltomaa: Tuottaja ja käsikirjoittaja. Saman pöydän ääressä, eri puolilla. Elokuvan kehittelyprosessi käsikirjoittajan näkökulmasta.

Tuntematon: THE RULES OF SCRIPTWRITING

Ville Eerikäinen: LADYBUG – Järjestävän kerronnan käsikirjoittaminen

Marita Liulia:
John Webster: Dokumenttielokuvan käsikirjoittamisesta

Kuva, kuvaus


Ensimmäiset analogiset TV-kokeilut tehtiin jo 1930-luvulla
Ensimmäiset analogiset TV-kokeilut tehtiin jo 1930-luvulla


Analoginen televisiovastaanotin.

Analoginen

Viittoma
Nykyinen televisio (2001) pohjautuu analogiseen tekniikkaan. Tulevaisuudessa sen syrjäyttää digitaalinen TV, joka aloitti toimintansa Suomessa elokuussa 2001.

Analogisessa televisio- ja videotekniikassa sähköinen kuvasignaali muunnetaan jatkuvasti vaihtelevaksi sähköjännitteeksi, jonka vastaanottajan televisio muuttaa TV-ohjelmaksi.

Vrt. Digitaalinen

Digitaalisuus on binaarinen ja sähköinen tallennustapa
Digitaalisuus on binaarinen ja sähköinen tallennustapa


Digitaalinen kuva muodostuu pikseleistä.

Digitaalinen

Viittoma
Binaarinen, numeerisessa muodossa oleva sähköinen tallennus- ja esitystapa.

Esimerkiksi ääni muutetaan digitaaliseksi eli digitoidaan siten, että se muunnetaan sarjaksi arvoja 1 ja 0. Digitointi suoritetaan ottamalla äänestänäytteitä tietyin väliajoin. Nämä siirretään erillisinä bitteinä vastaanottajalle tai tallennetaan tietokoneelle ja voidaan tulostaa esimerkiksi cd-levylle.

Vrt. Analoginen

Digivideosivusto [www.digivideo.fi]
Suomen vilkkain DV-keskustelufoorumi ja alan kattavin linkkilista

Kunzin kotisivu: Digitaalivideo
[www.kunto.hirvikoski.fi]

Kari Jääskeläinen: Strategic questions in the Development of Interactive Television Programs. [www.uiah.fi/julkaisut/jaaskelainen.pdf]

Lumottu lapsi [www.lumottulapsi.net]

Vanilla production [www.vanilla.fi]

DigiTV [www.digitv.fi]

Leikkaaja Samu Heikkilä ja pätkä Levottomat-filminauhaa
Leikkaaja Samu Heikkilä ja pätkä Levottomat-filminauhaa


Samu Heikkilä leikkaa Levottomia.

© Karri Laitinen

Filmi

Viittoma
  1. Taipuisa, valoherkillä kerroksilla päällystetty perforoitu materiaali, joka voidaan ajaa elokuvakameran läpi ja näin tallentaa sille latentti kuvavuo (kuvaaminen).
Laboratoriossa tämä voidaan kemiallisen kehitysprosessin avulla saada näkyväksi ja kopioida esityskopioksi, joka esitetään projisoimalla. Vrt. .

Filmille kuvaaminen perustuu valokuvaamiseen, joka on yleisesti kemiallinen, hopeaoksidin valoherkkyyteen perustuva tekniikka tallentaa kuvia.

Filmimateriaalin jyrkkyys eli kontrasti ilmaistaan gamma-arvona ja se voidaan mitata densitometrisellä mittalaitteella eli densitometrillä.

  1. Elokuva.

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa

DV on digitaalinen tallennusformaatti
DV on digitaalinen tallennusformaatti


DV-kasetteja

© Kati Rapia

Formaatti

Viittoma
  1. Yleinen termi eri materiaaleille, varsinkin lopullisen tuotteen suhteen. Eri formaatteja lopulliselle elokuvalle voi olla filmi (esim. 8mm, 16mm, 35mm), sekä analoginen tai digitaalinen video (esim. Betacam SP, Digital Betacam, DVC Pro, DVD).
  2. Yleinen termi kuvasuhteelle, jolla elokuvaa kuvataan, tai jonka mukaisesti elokuvaa aiotaan esittää. Ks. kuvasuhde.
Veli Granö:
DVD-video, mediataiteen uusi ja vanhanaikainen mahdollisuus


Kamera kiinnitettynä jalustaan
Kamera kiinnitettynä jalustaan


Kamera kiinnitettynä kinopään avulla jalustaan.

Jalusta

Viittoma
Myös statiivi, tripodi.
Jalusta on kameran tukemiseen ja vakaaseen käsittelyyn eli operointiin tarkoitettu teline. Yleisimmin kolmijalkainen metallinen tai komposiittimateriaalista valmistettu, korkeussäädettävä tukeva teline, jonka päähän voidaan kiinnittää kinopää, joka mahdollistaa kameran tasaisen panoroinnin ja tilttauksen.

  • kinopää:
    hydraulisesti tai muuten säädettävä kameran kiinnityksen mahdollistava jalustan osa, joka avulla kameraa voi liikuttaa tasaisesti yhden pisteen ympäri.
  • panorointi, pan:
    kameran liikuttaminen pyörittämällä sivusuunnassa
  • tilttaus, tilt:
    kameran liikuttaminen pystysuunnassa, ylös tai alas

Vrt. panorointi, tilttaus, käsivara, kuvaus

Kamera-ajo: Kamera liikkuu ja seuraa kohdetta.
Kamera-ajo: Kamera liikkuu ja seuraa kohdetta.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

Kamera-ajo (Trucking shot, dolly shot)

Video | Viittoma**

Raideajo (Tracking shot)

Jalustaan kiinnitettyä kameraa siirretään tasaisesti, samalla kohde pidetään kuvarajauksen sisällä. Kamera-ajossa kohde pysyy paikallaan, raideajossa sekä kohde että kamera liikkuvat.

Kumpi on kyseessä viereisessä esimerkissä (ks. videoleike)?

Pohdi kamera-ajon/raideajon ilmaisullisia eroja mahdollisiin vaihtoehtoihin:

  1. Kameran paikkaa vaihdetaan ja otoksista leikataan yhtenäinen
  2. Kohdetta seurataan panoroimalla.

Kameramies on elokuvaajan apulainen.
Kameramies on elokuvaajan apulainen.


Kameramies on kuvaajan apulainen.

Kameramies

Viittoma

  1. Kameramies eli operaattori, elokuvaajan apulainen.
  2. Kameramies televisio- ja videotuotannoissa: Tekniseen käyttöhenkilökuntaan kuuluvat tv-kuvaajat hoitavat televisiokameraa yhteistyössä tuottajan, ohjaajan ja teknikon kanssa. Kuvaaja, tuottaja, valaistuksen hoitaja ja muu tekninen henkilökunta päättävät lähetyksen kuvauksen muotoilusta ja suorittavat kuvaukset suunnitelman mukaisesti.
Kameramiehen on työssään hallittava valokuvaus, televisiokameran käyttö, kuvantarkkailu, valaistus, valo-oppi, kuva- sekäääni-ilmaisu. Tehtävässä yhdistyvät siten teknisten ja ilmaisullisten taitojen monipuolinen hallinta.

Televisiokuvaajan ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/4/07460.html]

Käsivarakuvauksessa ei käytetä jalustaa tai muuta kiinteää tukea.
Käsivarakuvauksessa ei käytetä jalustaa tai muuta kiinteää tukea.

Bushmasters

SAMU HEIKKILÄ
© Sheikki 1999

Käsivarakuvaus

Video | Viittoma(hand-held shooting)

Kameraa ei kytketä jalustaan eikä tueta muuta kiinteää alustaa vasten. Kamera on kuvattaessa yleisimmin kuvaajan olkapäällä, joskus myös sylissä, ja usein varustettu erityisillä käsivarakahvoilla käsittelyn helpottamiseksi.

Kuvaustapa vaatii kamera-assistentilta erityistä tarkkuutta ja hyvää kykyä arvioida etäisyyksiä, koska etäisyys kameran ja kuvattavan välillä ei ole samalla tavalla hallittavissa kuin jalustalta kuvattaessa.

suosi käsivarakuvausta sen joustavuuden vuoksi. Kuvaaminen on nopeampaa ilman jalustan käyttöä.

Laboratorio toteuttaa kuvaajan haluamat värisävyt.
Laboratorio toteuttaa kuvaajan haluamat värisävyt.


POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999

Laboratorio (kehitys)

Viittoma
Laboratoriossa elokuvakameralla kuvattu negatiivifilmi kehitetään originaalinegatiiviksi. Tästä negatiivista voidaan myöhemmin valmistaa työkopioita, välinegatiiveja ja -positiiveja sekä levennys- ja esityskopioita.

Laboratoriossa tehdään myös elokuvan negatiivileikkaus leikatun tai tietokoneelta saadun jalkalistan mukaan sekä tehdään elokuvan värimäärittely.

Perinteisessä elokuvatuotannossa filmin kehittävällä laboratoriolla on tärkeä merkitys haluamien sävyjen toteuttamiseksi.

Filmikeloja
Filmikeloja


Filmikeloja
© Kati Rapia

Kela

Viittoma
Filmi- tai videonauha säilytetään kelalla. Videokelat ovat nykyisin osa videokasettia.

Kela on perinteisesti myös elokuvan keston mittayksikkö.

Raakafilmin varastopituudet:
  • 16 mm filmi 122 m ja 311 m
  • 35 mm filmi 122 m ja 311 m
Esityskelan pituus (nyrkkisääntö):
  • 35 mm pikkukela on 600 m
esityskesto n. 20 min
  • 35 mm isokela on 1800 m
esityskesto n. 60 min.

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa

Kuvaaja sommittelee kuvaruudun elementit.
Kuvaaja sommittelee kuvaruudun elementit.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

|Kuvaesimerkki|

Kompositio (kuvasommittelu, sommittelu)(field, action field)

Video | Viittoma

Kuvasommittelu tarkoittaa elokuvailmaisun muodollisesti (formaalisesti) rakennettua sisältöä, josta vastaa lähinnä elokuvan .

Kuvaruudun sisäiset elementit järjestellään suhteessa kuvaruudun muotoon ja kuvaruudun sisällä tapahtuviin liikkeisiin.

Kompositio, kuvasommittelu, määrää kuvaruudun sisäisten elementtien keskinäiset suhteet riippumatta kuvan rajauksesta (valitusta kuvakoosta ja rajauksesta).

Vrt. Sommittelu

Avoin korkeakoulu TaiK: Kuvallisen sommittelun perusteet 2 ov. [www.uiah.fi/akk/kuvasom/]
Kurssi on Taideteollisen korkeakoulun avoimen korkeakoulun järjestämä 2 ov:n opintojakso. (...). Näiltä sivuilta löydät kurssiin liittyvää teksti- ja kuvamateriaalia.

Filmikopioita
Filmikopioita


Filmikeloja
© Kati Rapia

Kopio

Viittoma
Jälkituotannossa otetaan alkuperäisestä filminegatiivista eli originaalista työkopioita varten.

Levitystä varten otetaan esityskopioita varten.

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa.

Kuvakoot perustuvat ihmisen mittasuhteisiin.
Kuvakoot perustuvat ihmisen mittasuhteisiin.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996


Kuvakoko


Video | Viittoma(8-portainen kuvakokojärjestelmä)

(describing shots, standard Academy ratio)

Kansainvälinen 8-portainen kuvakokojärjestelmä perustuu ihmisen mittasuhteisiin ja helpottaa kuva-alan rajausta.

Kuvakoot ja vastaavat lyhenteet:
  • yleiskuva YK
Extreme Long Shot ELS
  • laaja kokokuva LKK
Long Shot LS
  • kokokuva KK
Full Shot FS
  • laaja puolikuva LPK
Long Medium Shot LMS
  • puolikuva PK
Medium Shot MS
  • puolilähikuva PLK
Medium Close-Up MCU
  • lähikuva LK
Close-Up CU
  • erikoislähikuva ELK
Extreme Close-Up ECU

Muista kuin ihmisistä käytetään yleensä vain kuvakokoja YK, PK ja LK. Tällöin rajaus määritellään tapauskohtaisesti.

Joskus käytetään myös yksinkertaisempaa 5-portaista kuvakokojärjestelmää, josta puuttuvat LKK, LPK ja PLK.

Describing shots [www.mediaknowall.com/camangles.html]

Camera Techniques: Distance and Angle [www.aber.ac.uk/media/Documents/short/gramtv.html]

Aspect Ratio FAQ
[www.hometheaterforum.com/home/wsfaq.html]

BUSHMASTERS
© Samu Heikkilä 1999

Kuvasuhde, mittasuhde, sivusuhde (aspect ratio)


Kuva-alan leveyden suhde korkeuteen; kuvaruudun muodon määräävät mitat.

Valkokankaalle projisoitava elokuva voi vaihdella televisiomaisesta sivusuhteesta 1,33:1 (tai 1,37:1) hyvin pitkiin suorakaiteisiin (esim. CINEMASCOPE) kuten 2,35:1.

Nykyisten valkokankaiden tavallinen mittasuhde on 1,85:1.

| | | 16:9 | 1.85:1 | 2.35:1 |

Aspect ratio

[www.geocities.com/SiliconValley/Bay/2933/favaspectratio.html]

Aspect Ratios [www.dvdaust.com/aspect.htm]

Aspect Ratios and Frame Sizes [www.mir.com/DMG/aspect.html]

Kuvasuhde on kuva-alan leveyden suhde korkeuteen.
Kuvasuhde on kuva-alan leveyden suhde korkeuteen.

BUSHMASTERS
© Samu Heikkilä 1999


Kuvaaja
Kuvaaja


Kuvaaja sommittelee ja rajaa otokset.
© Ville Juurikkala

Kuvaus

Viittoma
Kuvaukset seuraavat esituotantoa ja ovat näkyvin osa elokuvatuotantoa.

Kuvaushenkilöstöön kuuluu kymmeniä eri alojen ammattilaisia, joiden taiteellinen johto on ja tuotannollinen johto yhdessä tuotantopäällikön kanssa.

Kuvausten aikana henkilöstö on jaettu ryhmiin, joista kutakin johtaa taiteellisessa vastuussa oleva henkilö (, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja jne.)

Vrt. Toimenkuvat

American Society of Cinematographers [www.theasc.com]

Kuvauskalusto studiossa
Kuvauskalusto studiossa


Kuvauskalustoa studiossa
© Ville Juurikkala

Kuvauskalusto

Viittoma
Elokuvaan tarvittavien kuvien tallentamiseen liittyvä kalusto, joka ei näy kuvassa (vrt. ja rekvisiitta, jotka näkyvät kuvassa).

Kuvauskalustoon kuuluu sekä kuvan ettääänen tallentamiseen tarvittavat välineet (Kamera jalustoineen, valaistus, mikrofonit lisälaitteineen, ajoradat yms).

Angel Films and Angel Rentals: Elokuvastudio ja kalustovuokraamo. [www.angelfilms.com]

Oy Filmfotograferna Ab. [www.filmfotograferna.com]

Laboratorio toteuttaa kuvaajan haluamat värisävyt.
Laboratorio toteuttaa kuvaajan haluamat värisävyt.


POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999

Laboratorio

Viittoma

Perinteisessä elokuvatuotannossa filmin kehittävällä laboratoriolla on tärkeä merkitys haluamien sävyjen toteuttamiseksi.

filmimateriaalia
filmimateriaalia


Filmimateriaalia
© Kati Rapia

Materiaali

Viittoma
Kuvattava filmi- tai videonauha eri formaateissaan.

Materiaalin kulutuksen arviointi ja kulutuksen hallinta on varsinkin filmille kuvattaessa tärkeä osa onnistunutta elokuvatuotantoa.

Hannu Tuomainen: .

Kameran optiikka jäljittelee silmän toimintaa.
Kameran optiikka jäljittelee silmän toimintaa.


Kamerassa on kupera linssi, suljin, himmennin ja valoherkkä tallennusmateriaali eli filmi.

Optiikka

Viittoma
Objektiivien linssit ovat kuperia tai koveria. Ne voivat olla myös näiden yhdistelmiä siten, että toinen puoli on kupera ja toinen kovera. Toinen puoli voi olla myös taso. Kupera linssi kokoaa valokimpun ja kovera linssi hajottaa sen.

Suurennuslasi on kupera linssi. Se kokoaa kaukaa tulevat yhdensuuntaiset säteet yhteen pisteeseen, polttopisteeseen. Polttopistenimitys tulee siitä, että kuperaa linssiä voidaan käyttää polttolasina.
Optiikka jäljittelee silmän toimintaa. Silmä muistuttaa kameraa, siinä on kupera silmälinssi. Sen edessä on iiris eli himmennin, joka säätelee aukon suuruutta. Iiris säätää silmään tulevan valon määrää. Pieni aukko päästää vähän valoa, mutta kuva muodostuu tarkaksi. Kameran valottuvaa filmiä vastaa silmän verkkokalvo.

Näkeminen ei ole jatkuvaa, vaan silmä synnyttää yksittäisiä kuvia kuten elokuva- tai videokamera. 40 km/h kulkeva ihminen näkee tien vain 1 m välein, siksi näkökenttä on sumea aivan edessä ja sivuilla. Kuva verkkokalvolla on nurin päin, mutta aivomme kääntävät kuvan oikeinpäin, ts. olemme oppineet näkemään kuvan oikein.

Kamera syntyi, kun neulanreikäkameran reiän kohdalle keksittiin asettaa kupera linssi ja suljin sekä takaseinälle kemiallisesti valoherkkäfilmi. Aluksi käytettiin levyfilmejä, mutta myöhemmin alettiin käyttää enimmäkseen filmirullia.

Kuva syntyy filmille nurinpäin. Linssi kokoaa runsaasti valoa kuvaan. Näin nopea kuvanotto tulee mahdolliseksi.

Objektiivien päätyypit:

1. Kiinteäpolttoväliset objektiivit:
  • Kiinteä polttoväli - usein ei tarkennusta
  • Kuvakokoja sommiteltaessa kameraa liikuteltava
2. Zoom-objektiivit:

Polttoväliä voidaan muuttaa monikertaiseksi. Ammattimaisessa työskentelyssä kamerat on varustettava vähintään zoom-objektiivilla eri kuvaustilanteiden hallitsemiseksi.

Mia Ristimäki: Valosta kuvaksi[www.nicehouse.fi/verstas/valokuv/mvindex.htm]

Zoomauksessa perspektiivi vääristyy.
Zoomauksessa perspektiivi vääristyy.


Optinen ajo eli zoomaus vääristää perspektiivin.

POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999

Optinen ajo

ViittomaZoomaus eli optinen ajo on luonnoton, koska ihmissilmä ei kykene vastaavaan toimintaan eli polttovälin muuttamiseen.

Optinen ajo ei ole varsinainen kamera-ajo, koska se tehdään zoom-objektiivin efektinä polttoväliä muuttamalla. Zoomauksessa tapahtuu aina perspektiivivääristymä.
Optisen ajon etuja ovat nopeus, yllättävien liikkeiden hallinta, ilmaisu.
Zoomauksen vaikutuksia:
  • Polttoväli muuttuu, joten syvyysterävyys ja perspektiivi muuttuu samalla.
  • Valovoimaisuus muuttuu, koska teleasennossa valovoima vähenee.
  • Aukko vaikuttaa terävyysalueeseen eli syvyysterävyyteen eri polttoväleillä.
Vrt. Optiikka

Originaali on alkuperäinen kuvattu materiaali.
Originaali on alkuperäinen kuvattu materiaali.


Filmimateriaalia
© Kati Rapia

Originaali

Viittoma
Alkuperäinen elokuva- tai videokameralla kuvattu materiaali.

Filmioriginaali on negatiivi, josta otetaan työkopiot varten.

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa.

Panorointi: Kamera liikkuu vaakatasossa.
Panorointi: Kamera liikkuu vaakatasossa.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996


Panorointi (pan, pan shot, panning)

Video | Viittoma
Panoroinnissa kamera pysyy paikallaan, mutta kääntyy vaakatasossa (sivusuunnassa) akselinsa ympäri. Tavallisesti panoroinnilla seurataan liikkuvaa kohdetta.

Vertaa panorointia ja kamera-ajoa keskenään ja pohdi ratkaisujen ilmaisullista merkitystä.

Vrt. Tilttaus

Esityskopioita
Esityskopioita


Filmikeloja
© Kati Rapia

Positiivi

Viittoma
Alkuperäisestä kuvatusta negatiivimateriaalista otetaan

  1. positiivikopiot varten ja
  2. myöhemmin positiiviset esityskopiot .

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa.

POV ilmaisee henkilön näkökulman.
POV ilmaisee henkilön näkökulman.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996


POV (NÄKÖKULMA, NÄKÖKULMAOTOS) (point of view, p.o.v shot, POV)

Video | Viittoma
Kamera sijoitetaan aikana siten, että voidaan ilmaista jonkun kohtauksessa olevan henkilön, eläimen tai esineen näkökulmaa.

Vrt. Subjektiivinen kerronta, mikä ei ole sama asia kuin POV.

Rajaus on kuvan sisällön jäsentelyä.
Rajaus on kuvan sisällön jäsentelyä.


POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999

Rajaus

Viittoma
Rajaus on kuvan sisällön jäsentelyä, jossa keskitytään olennaiseen. Hyödyllisiä muistisääntöjä kuvan rajaukseen ovat:
  • Kuvan dynaamisuus - ns. kolmasosa-sääntö - vrt. kultainen leikkaus
  • Diagonaalit - sommittelu syvyyssuuntaan, perspektiivin hallinta
  • Huomioi kuvan reunat. Esimerkiksi kameran etsimen kuvasta jää TV:ssä osa pois - 10 % marginaali rajauksen ympärille
  • Ihmisen koko tajutaan ilmatilan avulla (vrt. Tom Cruise - Sigourney Weaver).

Ks. kuvakoko ja sommittelu.

Pekka Ranta. Videon peruskurssi:
[www.urova.fi/home/pranta/vidper2.htm]

Skarppaus liittää etu- ja taka-alan henkilöt toisiinsa.
Skarppaus liittää etu- ja taka-alan henkilöt toisiinsa.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

Skarppaus

Video | Viittoma
Skarppauksen avulla liitetään kuvan etu- ja taka-alalla olevat henkilöt toisiinsa.

Vrt. Syväterävä kuvassa, jossa sekä kameran lähellä että kaukana olevat kohteet näkyvät selvinä ja terävinä samanaikaisesti.

Vrt. myös skarppaaja ja tehtävät

Kuvaaja vastaa kuvasommittelusta.
Kuvaaja vastaa kuvasommittelusta.


VEDENALAINEN ISLANTI

Marko Röhr
© MRP / Icelandic Filmcorporation 1997

Sommittelu (kuvasommittelu, kompositio)(field, action field)

Viittoma
Kuvasommittelu tarkoittaa elokuvailmaisun muodollisesti (formaalisesti) rakennettua sisältöä, josta vastaa lähinnä elokuvan.

Kuvaruudun sisäiset elementit järjestellään suhteessa kuvaruudun muotoon ja kuvaruudun sisällä tapahtuviin liikkeisiin.

Kompositio, kuvasommittelu, määrää kuvaruudun sisäisten elementtien keskinäiset suhteet riippumatta kuvan rajauksesta (valitusta kuvakoosta ja rajauksesta).

Vrt. Kompositio.

Virtuaaliyliopisto, TaiK: Johdatus kuvalliseen viestintään; sommittelu 2 ov. [www2.uiah.fi/virtu/materiaalit/kuvaviestinta/01_sommittelu.html]
(...) Sommitelma koostuu kokonaisuudesta jossa muuttujien suhteet vaikuttavat toisiinsa. (...)

external image suljin.jpg

Suljin säätelee valotusaikaa.

Suljin

Viittoma

Suljin on mekanismi, joka säätelee aikaa jolloin filmille (tai videokameran CCD-kennolle) tulee valoa. Sulkimen lisäksi filmille (tai videokameran CCD-kennolle) tulevaa valon määrää säädellään objektiivin himmentimen avulla.

Himmenninmekanismi säätää objektiivin sisällä olevan aukon kokoa ja täten läpi kulkevan valon määrää eli valotusta (objektiivin valovoima tarkoittaa himmentimen suurinta aukkoa). Kuvaaja säätää himmentimen ja sulkimen keskinäistä kombinaatiota ilmaisullisesti parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi (vrt. syväterävyys). Lopputuloksen kannalta suljin on yhtä tärkeä osatekijä kuin objektiivin himmennin.

Elokuvakameran suljin on ns. sektorisuljin, joka muodostuu tasaisella nopeudella kameran filmiportin ja objektiivin välissä pyörivästä puolipyöreästä peilistä, joka on yleisimmin kiinteäsektorinen ja 180. Peilin pyörähtäessä filmiportin eteen, kuva välittyy prismajärjestelmän välityksellä etsimeen ja kuvaajan silmään. Peilin pyörähdettyä ko. kohdan ohi objektiivin läpi tuleva kuvan muodostava valo pääsee filmille ja valotus on tapahtuu.

Joissakin kehittyneemmissä kameramalleissa sektorin kokoa voidaan säätää, jopa kuvaustapahtuman aikana. Tämä mahdollistaa kuvausnopeuden muutoksesta johtuvan valotusmuutoksen kompensoinnin. Esim. kuvattaessa 25k/s muutetaan 50k/s, sektori muuttuu automaattisesti 90 180 ja näin filmille tuleva valomäärä säilyy samana.

(Tehokeino: kuvan aikana tapahtuva hidastus)

Halvimmissa digitaalikameroissa ei ole lainkaan suljinta, mutta käytännössä digitaalikamerat tarvitsevat suljinta samalla tavalla kuin perinteisetkin kamerat.

American Museum of the Moving Image. [www.ammi.org]

Kameran toiminta animaationa.
Valitse Online Exhibitions -
Valitse Shutters, Sprockets, and Tubes consists of six animated interactive tutorials that explain the science and technology behind movies and television.

Keltainen suodatin absorboi sinistä valoa.
Keltainen suodatin absorboi sinistä valoa.


POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999

Suodatin

Viittoma

  1. Suodattimia käytetään säteilyn aallonpituusalueen säätelyyn ja ne asennetaan linssin eteen. Absorptio-suodattimet ovat yleisiä (absorptio = valon imeytyminen aineeseen). Esimerkiksi keltainen suodatin absorboi sinisen valon, päästää läpi vihreän ja punaisen (valolla vihreä + punainen = keltainen)
  2. Suodatin eli suodin on laite, joka päästää lävitseen vain osan siihen tulevasta informaatiosta, aineesta tai energiasta.

Vrt. Optiikka

external image syvaterava.jpg

LAPIN POIKA
© MRP Oy 1999

Syväterävyys (deep focus)

Video | Viittoma
Syväterävässä kuvassa sekä kameran lähellä että kaukana olevat kohteet näkyvät selvinä ja terävinä samanaikaisesti.

Vrt. Skarppaus ja tehtävät.

Orson Welles käytti syväterävää kuvaa menestyksellisesti elokuvassaan Citizen Kane (USA/1941). Welles ei kuitenkaan keksinyt syvätarkkaa kuvaa, mutta osasi hyödyntää sitä tehokkaasti ja luovasti elokuvailmaisussaan (vrt. , ).

Vrt. Optiikka.

Citizen Kane (1941).
[us.imdb.com/Title?0033467]

Eeva Kurki: Orson Welles ja tarkka kuva (julkaistaan myöhemmin).

Tilttaus: Kamera liikkuu pystysuunnassa.
Tilttaus: Kamera liikkuu pystysuunnassa.


SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996


Tilttaus

Video | Viittoma
(Nosto, pystypanorointi; tilt, tilt shot, vertical panning)
Kamera pysyy paikallaan, mutta liikkuu pystysuunnassa alhaalta ylös tai ylhäältä alas.

Yleinen tilttauksen käyttötapa on kuvata esimerkiksi saapuva henkilö siten, että nosto tapahtuu jaloista (LK) kasvoihin (LK).

Vrt. Panorointi

Gaffer on kuvauspaikan pääsähkömies
Gaffer on kuvauspaikan pääsähkömies


Valojen rakentaminen kuvauksia varten.
© Ville Juurikkala

Valaisija

Viittoma

Grip toimii kuvauspaikalla usean eri osaston työvoimana (teatterissa nimitys olisi näyttämömies). Lighting gripit trimmaavat, hajottavat ja muokkaavat valoa.

Gaffer on kuvauspaikan pääsähkömies ja vastaa kuvan valaisemisesta ohjeiden mukaan. Gaffer valvoo sähkömiestensä tehtäviin kuuluvaa valojen sijoitusta ennen kuvausta ja sen aikana.

Spark asentaa ja säätää valot gafferin valvonnassa.

Vrt. Elokuva-alan toimenkuvat (job descriptions)

Valaistusmestarin ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/7/07760.html]

external image valo.jpg

Kuvan valaisu.
© Ville Juurikkala

Valaisu

Viittoma

  1. Teknillinen valaistus: Valo mahdollistaa filmin valottumisen sekä luo pohjan videokameran valosähköiselle toiminnalle. Kamera vaatii tietyn minimivalaistuksen.
  2. Kerronnallinen valaistus: Luodaan vaikutelmia ja annetaan lavastukselle merkitys. Materiaalin, pintojen, tilan ja kappaleiden sekä vuorokauden ajan tuntu saadaan aikaan valon ja varjojen avulla.
Valaistuksen hierarkia:
  • Valoa on riittävästi.
  • Valo muotoilevana elementtinä.
  • Valo ilmaisullisena elementtinä.
  • Valo kerronnallisena elementtinä (jatkuvuus).

Valaistuksen tavoitteet:
  • Kohtauksen tunnelma.
  • Ajankohdan määrittäminen.
  • Huomion kiinnittäminen kuvattavan keskeisimpään aiheeseen (visuaalisuus).
  • Perspektiivin aikaansaaminen.
  • Taiteellinen sommittelu: harmonia kuvan elementtien ja toiminnan kesken, visuaalisuus ja tekijän näkemys.

Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun laitos [www.valo.teak.fi]

HyperPhysics: Light and Vision
[hyperphysics.phy-astr.gsu.edu/hbase/hframe.html]

external image videokasetti.jpg

VHS-videokasetti

Video

Viittoma

  1. Video: Sähköinen, jännitteen vaihteluun perustuva menetelmä tallentaa liikettä kuvina. Vrt. videosignaali.
  2. Video: videokasetti, videokasetille tallennettu ohjelma, video-ohjelma, videonauhuri. Vrt. tehdä video, kuvata video, tuottaa video, vuokrata video jne.
Vrt. analoginen, digitaalinen, formaatti

Pekka Rannan videokurssi [koti.mbnet.fi/pranta/videmat.htm]


Lavastus


Draamallinen aika tarkoittaa elokuvan esittämän ajannakson pituutta.
Draamallinen aika tarkoittaa elokuvan esittämän ajannakson pituutta.


SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Aika

Viittoma

Elokuva tapahtuu aina nykyhetkessä, tarina kerrotaan preesensissä. Elokuva onkin onnistunut, mikäli katsoja tempautuu mukaan jatkosodan ensimmäisiin viikkoihin kuten Rukajärven tiessä tai eläytyy 1800-luvun alun rakkaushuoliin kuten Järki ja tunteet -elokuvassa.

Reaaliaika tarkoittaa elokuvan kestoa. aika on elokuvan esittämän ajanjakson pituus. Elokuvallinen aika on joustavaa, sillä draamallinen aika voi olla lyhyempi, pitempi tai saman kestoinen kuin reaaliaika.

Reaaliajassa kaksi tuntia kestävän elokuvan draamallisessa ajassa voi kuvata suhteellisen tarkasti kahden tunnin todellista aikaa, kuten Hitchcockin Köysi -elokuvassa: Reaaliaika ja draamallinen aika ovat lähes saman kestoisia. Toisaalta elokuvassa voidaan kuvata useiden kymmenien vuosien draamallinen ajanjakso, kuten Wellesin Citizen Kanessa.

Elokuvassa voidaan myös venyttää todellista aikaa, kuten Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin porraskohtauksessa. Tällöin reaaliaika on draamallista aikaa lyhyempi.

Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki.

Sergei Eisenstein: Panssarilaiva Potemkin (1925)
[http://us.imdb.com/Title?0015648]

Alfred Hitchcock: Rope (1948)
[http://us.imdb.com/Title?0040746]

Orson Welles: Citizen Kane (1941).
[http://us.imdb.com/Title?0033467]

Epookki on historiallinen ajanjakso.
Epookki on historiallinen ajanjakso.

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Epookki

Viittoma

Epookki on historiallinen ajanjakso.

Kunkin ajan taide ja elokuva tulkitsevat epookkeja eri tavoin. Esimerkiksi Elokuva Säädyllinen murhenäytelmä sijoittuu 1930-luvun Helsinkiin. Elokuvan skenografi Kati Ilmaranta toteaa, että nykyään epookkia saa käsitellä reilusti tekijän omista lähtökohdista käsin. Elokuvaan ei tarvitse lavastaa historiallisesti tarkkaa ajanjaksoa, vaan tärkeintä on nykykatsojan mielikuva kuvatusta epookista.

Tällainen vapaa epookin käsittely voidaan havaita myös elokuvassa Rukajärven tie. Elokuvan tiedustelujoukkueen aseistus ei vastaa todellista jatkosodan alun tiedustelujoukkueen aseistusta, vaikka aseet ovat 1940-luvun alusta. Mutta kyseessä onkin elokuva eikä historian oppimateriaali. Elokuvan luutnantti Perkoilan historiallinen esikuva res.majuri Pentti Perttuli muotoilee Nyt-viikkoliitteessä jatkosodan historiallisen totuuden ja sitä esittävän elokuvan suhteen: mutta eiks vaan ollut komeeta kun Kari Heiskanen ampui yhdellä kädellä emmalla.

Moviezine FreaX. Arvostelut. Säädyllinen murhenäytelmä.
[www.freax.com/fin/saadyllinen_murhenaytelma.html]

SES. Koulukino. Rukajärven tie.
[www.ses.fi/koulukino/suomi.htm]

Helsinginsanomat NYT. Arvostelu.
[www.helsinginsanomat.fi/nyt/elokuvat/arvostelu.asp?movid=68]

Suunnittelun lisäksi lavastaja osallistuu myös toteuttavaan työhön.
Suunnittelun lisäksi lavastaja osallistuu myös toteuttavaan työhön.

Lavastaja Katriina Ilmaranta-Pajunen.

Lavastaja

Viittoma

Lavastaja on suunnittelija, joka vastaa elokuvan visuaalisesta kokonaisuudesta yhdessä ja muun taiteellisen henkilökunnan kanssa. Lavastaminen on ensisijaisesti tarinan, tilan, muodon, materiaalien, värien ja valojen kanssa työskentelyä.

Taiteellisten ja sosiaalisten valmiuksien lisäksi lavastaminen edellyttää myös teatteritekniikan ja elokuva- ja televisiotekniikan perusteiden ja tuntemista. Käytännössä suunnittelutyötä tehdään luonnosten, pienoismallien, erilaisten teknisten ja materiaalisten kokeilujen avulla sekä tietokoneavusteisesti.

Lavastajan tehtäviin kuuluu suunnittelutyön lisäksi valvoa visuaalisten ratkaisujen toteuttamista tuotannon aikana. Lavastaja joutuu myös itse osallistumaan toteuttavan työn eri vaiheisiin.

Katriina Ilmaranta-Pajunen, Marko Rauhala Heikki Ahonius: Heinähattu ja Vilttitossu -lavastuksen kehkeytyminen

Jussi Etto: Kaupunkinäkymiä studiossa

Lavastajan ammatin kuvaus.
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/2/07255.html]


Lavastus on fyysisen ympäristön ja puvustuksen muodostama kokonaisuus.
Lavastus on fyysisen ympäristön ja puvustuksen muodostama kokonaisuus.

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Lavastus

Viittoma

Lavastus on elokuvalle ominaista taiteellista ja käytännöllistä toimintaa, jonka tarkoituksena on rakentaa elokuvan miljööt eli tapahtumaympäristöt elokuvan sisältöä vastaaviksi. Lavastus on usein fyysisen ympäristön ja puvustuksen muodostama kokonaisuus.

Vrt. Lavastaja, skenografi, miljöö.

Jussi Etto: Kaupunkinäkymiä studiossa

Katariina Ilmaranta-Pajunen, Marko Rauhala Heikki Ahonius: Heinähattu ja Vilttitossu -tuotannon lavastus

Virtuaalilavastus.net
[www.virtuaalilavastus.net/]

Jukka Uusitalo ja Tiina Tuovinen: Lavastuksia
[www.kolumbus.fi/jukka.uusitalo/]


Huolellisesti suunniteltu miljöö on tärkeä on tärkeä osa onnistunutta elokuvaa.
Huolellisesti suunniteltu miljöö on tärkeä on tärkeä osa onnistunutta elokuvaa.

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Miljöö

Viittoma

Huolellisesti suunniteltu miljöö, elokuvan tapahtumien ympäristö, on tärkeä on tärkeä osa onnistunutta elokuvaa. Esimerkiksi Taru sormusten herrasta on fantasiaa, mutta J.R.R.Tolkienin huolellisesti kuvaama miljöö on lukijalle jo lähes realistinen.

Tekijän on tiedettävä luomastaan miljööstä huomattavasti enemmän kuin mitä katsoja elokuvassa lavastettuna ja kuvattuna näkee.

Vrt. Lavastaja, Lavastus

Hovimäen miljööt: Totta ja silmänlumetta.
[www.yle.fi/hovimaki/rekvis/rekvis2.htm]

Huojuva talo.
[www.yle.fi/huojuvatalo/miljoo.html]


Pukusuunnittelija osallistuu elokuvan visuaalisen ulkoasun luomiseen sekä elokuvan henkilöhahmojen tulkintaan.
Pukusuunnittelija osallistuu elokuvan visuaalisen ulkoasun luomiseen sekä elokuvan henkilöhahmojen tulkintaan.

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Pukusuunnittelija

Viittoma

Pukusuunnittelija suunnittelee ja piirtää asut eli elokuvan puvustuksen. Elokuvan tuotantoryhmän suuruus vaihtelee tuotantoyhtiön ja tuotannon mukaan, joten varsinkin pienissä tuotannoissa pukusuunnittelija suunnittelee ja toteuttaa puvut sekä huolehtii niistä kuvausten aikana.

Pukusuunnittelija osallistuu elokuvan visuaalisen ulkoasun luomiseen sekä elokuvan tulkintaan. Hän on esiintyjän visuaalisen hahmon asiantuntija, joka on vastuussa pukujen muodostamasta kokonaisuudesta. Pukusuunnittelija välittää taiteelliset ideat toteuttavalle henkilökunnalle (kuten puvustajalle) ja valvoo valmistusprosessia. Työnkuvaan kuuluu myös työn tekninen organisointi ja talouden suunnittelu.

Pukusuunnittelija tekee yhteistyötä taiteellisen, toteuttavan ja teknisen henkilökunnan kanssa. Puvustonhoitaja eli puvuston esimies järjestää, suunnittelee ja valvoo puvuston henkilökunnan työskentelyä, tulkitsee pukusuunnittelijan ideat ja osallistuu tarvittaessa myös pukujen valmistukseen. Vain suurimmilla tuotantoyhtiöillä on omat tai yhtiöitetyt puvustonsa. Esimerkiksi YLEn puvuston esimies jakaa työt ja toimii yhteistyössä pääpukusuunnittelijan kanssa.

Puvustaja on henkilö, joka toimii elokuva- ja tv-työssä pukusuunnittelijan apuna ja puvustonhoitajan alaisena. Hän huolehtii vaatteista, hankkii kuvauksiin oikeat puvut ja huolehtii puvustuksen jatkuvuudesta eli pitää niin sanottua pukuklaffikirjaa.

Pukuklaffikirjanpito on puvustajan tai pukusuunnittelijan tekemä kirjanpito jatkuvuuden säilymisen tarkkailuun.

Matti Kuortti: Tupu - pukusuunnittelija

Joanna Weckman: Buren ja Fiinun jalanjäljissä Pukusuunnittelijana elokuvaproduktiossa

Maarit Tuononen: Klaffikirjanpito


Skenografi suunnittelee sekä lavastuksen että puvustuksen.
Skenografi suunnittelee sekä lavastuksen että puvustuksen.

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Skenografi

Viittoma

Skenografi on yhteisnimike lavastajalle ja pukusuunnittelijalle: Lavastaja voi olla myös pukusuunnittelija.

Vrt. Lavastaja, lavastus, puvustaja

Matti Kuortti: Tupu - pukusuunnittelija


Fantasia- ja satuelokuvilla on helposti tunnistettava tyyli.
Fantasia- ja satuelokuvilla on helposti tunnistettava tyyli.

RÖLLI JA METSÄNHENKI
© MRP Productions 2001

Tyyli

Viittoma

Elokuvan tyyli liittyy sen . Elokuva voi olla esimerkiksi arkirealistinen, draama, komedia, satu tai farssi.

Nykyään katsojat ovat hyvin tietoisia erilaisista tyyleistä. Jo muutaman kuvan näkemisen jälkeen katsoja muodostaa käsityksen elokuvan tyylistä ja päättelee sen lajityypin. Motivoimattomasti vaihteleva tyyli koetaan virheenä tai häiriönä ja koko elokuva epäyhtenäisenä.

Toisaalta tyylillistä poukkoilua voi välillä käyttää myös tietoisena tehokeinona. Tällöin näennäisestä poukkoilusta muodostuu elokuvan persoonallinen ja yhtenäinen tyyli.

Vrt. Genre


Tuotanto


Apulaisohjaaja avustaa ohjaajaa
Apulaisohjaaja avustaa ohjaajaa

Apulaisohjaaja pitää tuotannon käynnissä.
© Ville Juurikkala

Apulaisohjaaja

Viittoma
Apulaisohjaajia voi olla yhdestä kolmeen tuotannon koosta riippuen (1.,2. ja 3. apulaisohjaaja).

1. apulaisohjaaja
  • on ohjaajan oikea käsi
  • ohjaajan ja tuotantopäällikön yhdyshenkilö (voi pienemmissä tuotannoissa joskus toimia myös tuotantopäällikkönä)
  • tutustuu käsikirjoitukseen ennen tuotannon käynnistymistä
  • valmistelee production boardin
  • laskee kussakin kohtauksessa tarvittavien avustajien määrän ja, ohjaajan ja tuotantopäällikön hyväksynnällä, palkkaa heidät
  • vastaa laatimisesta, on tietoinen kaikista mahdollisista aikatauluun vaikuttavista rajoituksista ja muista tekijöistä
  • vastaa avustajista
  • pitää tuotannon pyörimässä
  • vastaa kuvauskutsusta
  • varmistaa että kaikki tarvittavat ihmiset ja kalusto on oikeassa paikassa oikeaan aikaan
  • huolehtii kuvauspaikalla kurista ja järjestyksestä
  • huutaa ennen ottoa hiljaisuus! ja käskee kameraoperaattoria käynnistämään kameran
  • ohjaa avustajia ja kohtauksen taustalla tapahtuvaa toimintaa aina kameran vieressä
  • määrää työajan alkamisajan seuraavalle päivälle

Ks. Toimenkuvat


alt
alt

MIES VAILLA MENNEISYYTTÄ
© Sputnik Oy 2002

Catering, muonitus, ateriapalvelu

Viittoma

Elokuvatuotannossa ruokailun järjestää siihen erikoistunut yhtiö tai henkilö.

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa. AVEK:in uutiset 1/1998

Annakaisa Sukura: Emmauksen tiellä

Hannu Tuomainen: Tavoitteellisesti matkalla maailmalle eli Tommy and the wildcat

Martat [www.marttaliitto.fi]

Pelastusarmeija [www.pelastusarmeija.fi]

Tokyokan - catering [www.tokyokan.fi/catering.html]

David Mamet: State and Maine [us.imdb.com/Title?0120202]


Kamera-assistentti avustaa kuvaajaa
Kamera-assistentti avustaa kuvaajaa

Kamera-assistentti avustaa kuvaajaa.
© Ville Juurikkala

Kamera-assistentti

Video | Viittoma

Kuvaajan kameraryhmään kuuluu assistentteja, kuten:
Kameraoperatööri
  • käyttää kameraa, ohjaajan ja elokuvaajan (Director of Photography) ohjeiden mukaan
  • ei vastaa valaistuksen tai kameran liikkeen suunnittelusta
  • vastuussa toiminnan pitämisestä kuvassa, reagoi kameran edessä tapahtuvaan toimintaan tavalla, joka pitää kameran liikkeen harkitun näköisenä
Skarppaaja
  • lataa ja tyhjentää kasetit (jos 2nd assistant cameramania ei ole)
  • vaihtaa linssit
  • pitää kameran toimintakunnossa
  • pitää kuvan terävänä kameraa liikuteltaessa (ks. oheinen videoleike)
  • täyttää (jos 2nd assistant cameramania ei ole)
  • merkitsee kohdat, jossa näyttelijät tulevat seisomaan ja mittaa etäisyyden kuvattavan kohteen ja kameran linssin välillä
2. Kamera-assistentti
  • raportoi 1st assistant cameramanille
  • valmistelee kamerakaluston 1st assistant cameramanille
  • lataa ja tyhjentää kasetit
  • täyttää
  • lyö klaffia joka oton alussa tai lopussa
Loader
  • avustaa 2nd assistant cameramania ja lataa kasetit (kun käytetään useampia kameroita)

Vrt. Elokuva-alan toimenkuvat (job descriptions)


Klaffi eli tahdistustaulu
Klaffi eli tahdistustaulu

Klaffilla varmistetaan ääni- ja kuvamateriaalin tahdistus.
© Ville Juurikkala

Klaffi

Viittoma
Klaffi eli synkroni- tai tahdistuslauta on perusrakenteeltaan kaksiosainen saranoitu liitutaulu. Klaffin ylemmällä osalla lyödään ääni kuvan ja äänen synkronointia varten. Klaffin tauluosaan kirjoitetaan tuotantotiedot, kuten
  • elokuvan nimi
  • kohtauksen ja otoksen numero
  • mahdolliset tuotantonumerot tai -koodit
Klaffin avulla varmistetaan ääni- ja kuvamateriaalin yhteensovittaminen eli tahdistus (synkronointi) leikkausvaiheessa.

Klaffi lyödään yleensä otoksen alussa, mutta myös jälkiklaffi otoksen jälkeen on mahdollinen: tällöin klaffia pidetään lyödessä ylösalaisin.

Vrt. Jatkuvuus, kuvaussihteeri, tuotantosihteeri, leikkaus


Kuvaaja vastaa kuvien sommittelusta ja valaisusta
Kuvaaja vastaa kuvien sommittelusta ja valaisusta

Elokuvaaja
© Ville Juurikkala

Kuvaaja

Viittoma

Kuvaaja on elokuvatuotannoissa ohjaajan läheisin työtoveri, joka yhdessä ohjaajan kanssa suunnittelee elokuvan kuvauksen ja (Suomessa) useimmissa tapauksissa myös käyttää kameraa itse.

Suomessa kuvaajan apuna toimii kamera-assistentti, valaisijoita, valomiehiä ja grippejä. Kameraoperaattori on suomalaisessa käytännössä harvinaisuus, mutta esimerkiksi USA:ssa vallitseva käytäntö.

Hollywood-tuotannoissa kuvaaja valvoo kaikkea kameraan ja valaistukseen liittyvää. Hän vastaa kohtauksen valaisusta ja, ohjaajan kanssa, kuvien rakentamisesta. Kuvaaja ei suurtuotannoissa itse käytä kameraa - se on kameraoperaattorin tehtävä (vrt. Director of Photography, DP, DOP).

Suomen Elokuvaajien yhdistys F.S.C ry: Elokuvaajan toimenkuva.

Toimenkuvat: Elokuva-alan toimenkuvat (job descriptions)

Elokuvaajan ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/4/07440.html]

Televisiokuvaajan ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/4/07460.html]

American Society of Cinematographers [www.cinematographer.com]


Kuvauksen valmistelut studiossa
Kuvauksen valmistelut studiossa

Valmistautuminen studikokuvauksiin.
© Kati Rapia 2001

Kuvaukset

Viittoma

Kuvaukset seuraavat ja ovat näkyvin osa elokuvatuotantoa. Kuvausten jälkeen alkavat elokuvan .

Kuvaushenkilöstöön kuuluu kymmeniä eri alojen ammattilaisia, joiden taiteellinen johto on ohjaajalla ja tuotannollinen johto tuottajalla yhdessä tuotantopäällikön kanssa.

Kuvausten aikana henkilöstö on jaettu ryhmiin, joista kutakin johtaa taiteellisessa vastuussa oleva henkilö (elokuvaaja, lavastaja, pukusuunnittelija, maskeeraaja jne.)

Vrt. Tuotanto

Kaisa Rastimo: Heinähattu ja Vilttitossu

Annakaisa Sukura: Emmauksen tiellä

David Mamet: State and Maine [us.imdb.com/Title?0120202]


Kuvauspäällikkö valvoo ryhmän toimintaa
Kuvauspäällikkö valvoo ryhmän toimintaa

Kuvauspäällikön pitää pystyä päättämään.

Kuvauspäällikkö

Viittoma

Kuvauspäällikkö
  • on tuottajan tuotantoon nimittämä vastuuhenkilö.
  • toimii tuotantopäällikön asettamissa budjetillisissa raameissa.
  • vastaa tuotannon hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten yksityiskohtien koordinoinnista ja valvonnasta.
  • valvoo koko ryhmän toimintaa.
  • vastaa käytännön järjestelyistä ja muutoksista kuvauksissa.
  • hoitaa järjestelyt yhdessä järjestäjän (location manager) kanssa tuotantopäällikön alaisuudessa.
Ks. Toimenkuvat


Kuvaussihteeri kirjaa otot
Kuvaussihteeri kirjaa otot

Kuvaussihteeri
© Ville Juurikkala

Kuvaussihteeri

Viittoma

Kuvaussihteeri pitää yksityiskohtaista kirjaa kaikista otoista, , näyttelijöiden eleistä ja toiminnasta sekä kamerassa käytetystä linssistä, puvuista, naamioinnista jne. Kuvaussihteerin pitämän kirjanpidon tarkoituksena on varmistaa kaikkien mainittujen elementtien otosta ja kohtauksesta toiseen. Muistiinpanot toimitetaan jokaisen kuvauspäivän päätyttyä ja ohjaajalle.

Kuvaussihteeri kertoo myös 2. kamera-assistentille mitä tämä kirjoittaa klaffiin (kohtauksen ja oton numerot), mikäli tällainen tehtävänjako on edeltä käsin sovittu.

Vrt. Toimenkuvat

Kuvaussihteerin ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/7/07740.html]


Nayttelija  valmiina kuvauksiin
Nayttelija valmiina kuvauksiin

SÄÄDYLLINEN MURHENÄYTELMÄ
© Kinotaurus 1998

Näyttelijä

Viittoma

Ennen kuvausten alkamista näyttelijä perehtyy elokuvan aikakauteen, kulttuuriin, ihmisten elintapoihin ja muihin onnistumisen kannalta olennaisiin seikkoihin. Näyttelijä omaksuu esittämänsä roolihahmon luonteenpiirteet, puhetavan ja gestiikan (fyysisen ilmaisun). Äärimmilleen vietynä puhutaan ns. metodinäyttelemisestä.

Vrt. Sijaisnäyttelijä,

Kaisa Rastimo: Heinähattu ja Vilttitossu

Suomen Näyttelijäliitto-Finlands Skädespelarförbund r.y.
[personal.inet.fi/yhdistys/nayttelijaliitto]
Näyttelijäliiton ohjelma- ja työnvälitys auttaa löytämään sopivan henkilön mitä moninaisimpiin näyttelijän, laulajan tai tanssijan ammattitaitoa edellyttäviin tehtäviin.

Näyttelijän ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/5/07510.html]

Teatterikorkeakoulu
[www.teak.fi]

TAUNO [tauno.teak.fi]
Teatterin, tanssin ja elokuvan ammattilaisten työtori ja rekrytointisivusto.

Actors Studio Drama School
[www.newschool.edu/academic/drama]

TheatrGROUP Inc. [www.actors-studio.com]
At this site the reader will find a brief history of the Actors Studio, a lecture given by Lee Strasberg at a Friday session in 1975, audition policies at the Actors Studio, and links to books about the Actors Studio.


external image suljin.jpg
Objektiivinen kerronta - elokuvakamera ulkopuolisen silmänä.
© Kati Rapia

Objektiivinen

Viittoma

Elokuvakerronnan taso katsojan (elokuvan roolihahmojen ja tarinan ulkopuolisen henkilön) näkökulmasta. Katsoja ikään kuin tirkistelee todellisuutta elokuvakameran silmän kautta.

Objektiivinen kerronta jäljittelee todellisuutta eikä tekijä painota roolihahmojen subjektiivista käsitystä tarinan tapahtumista.

Vrt. Subjektiivinen


Ohjaaja tukee näyttelijän tulkintaa roolista
Ohjaaja tukee näyttelijän tulkintaa roolista

Ohjaaja tukee näyttelijän roolitulkintaa.
© Ville Juurikkala

Ohjaaja

Viittoma

Elokuvan ohjaajalla on lopullinen vastuu kaikista elokuvan luovista puolista. Ohjaajan palkkaa elokuvan tuottaja. Joskus ohjaaja toimii itse tuottajana.

Myös yhdistelmä ohjaaja--tuottaja on mahdollinen, vrt. auteur.

Vrt. apulaisohjaaja.

Matti Kuortti: Robert Wise

Saara Saarela: Ajatuksia ennakkovalmistelun tärkeydestä ja osuudesta fiktioelokuvan ja televisiodraaman tuotannossa ohjaajan silmin katsottuna.

Kaisa Rastimo: Heinähattu ja Vilttitossu

Joona Tena: Kulkurin taivas. Lopputyöraportti. [www.cinergia.com/rapframes.htm]

Ohjaajan ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/7/07710.html]

Itseoppinut elokuvaohjaaja. Ville Suhosen haastattelu. [www.verkkotie.fi/Koulutie/Kysy/110200elokuva/ohjaaja.html]

Suomen elokuvaohjaajaliitto SELO ry. [www.selo.fi]

Christopher Guest: The Big Picture [us.imdb.com/Title?0096926]

Louis Neethling - Director [www.louisneethling.co.uk/]


Sijaisnäyttelijää tarvitaan vaarallisiin kohtauksiin.
Sijaisnäyttelijää tarvitaan vaarallisiin kohtauksiin.

POIKA JA ILVES
Wildcat Productions ltd 1999
© Harri Laakso (stillkuva)

Sijaisnäyttelijä (Stunt)

Viittoma

Stunt eli sijaisnäyttelijä tekee elokuvan vaaralliset tai erityistaitoja vaativat kohtaukset varsinaisen roolia näyttelevän näyttelijän puolesta.

Helsingin Sanomat: Stuntman luottaa ryhmään. [www.helsinginsanomat.fi/uutisarkisto/19990108/ajas/990108aj03.html]

Tung Bui [www.tungbui.com]

Harri-Pekka H-P Virkki [www.elonet.fi/name/he5otz]


Kuvaukset studiossa
Kuvaukset studiossa

Studiokuvaus.
© Ville Juurikkala

Studio

Viittoma

  1. Suuri osa elokuvien (sisä)kohtauksista pyritään yleensä kuvaamaan studiossa. Studiokuvaamisen etuna on mahdollisuus lähes täydellisesti kontrolloida kuvausolosuhteita. Studiossa on myös riittävästi tilaa ja -henkilöstölle.
  2. Elokuvateollisuutta USA:ssa hallitsevat suuret Hollywood-studiot eli niin kutsutut majors, jotka myös muodostavat Motion Picture Association of American (MPAA). Nämä seitsemän suurta ovat (1998):
  • Walt Disney Company
  • Sony Pictures Entertainment Inc.
  • Metro-Goldwyn-Mayer Inc.
  • Paramount Pictures Corporation
  • Twentieth Century Fox Film Corp.
  • Universal Studios Inc.
  • Warner Bros.
Ks. Esituotannon linkit

Mediakeskus Lume [www.lume.fi]

Motion Picture Association of America. [www.mpaa.org]


Subjektiivinen kerronta roolihahmon näkökulmasta
Subjektiivinen kerronta roolihahmon näkökulmasta

MIES VAILLA MENNEISYYTTÄ
© Sputnik Oy 2002

Subjektiivinen

Viittoma

Elokuvakerronnan taso yhden roolihahmon tai selvästi tekijän näkökulmasta.

Ohjaaja Phillip B. Roth: En usko, että elokuvat voivat olla objektiivisia. Äärimmäisen subjektiivinen elokuva voi antaa paremman kuvan todellisuudesta kuin elokuva, joka väittää olevansa objektiivinen.

Vrt. Objektiivinen

Phillip B. Roth, [www.uta.fi/festnews/fn97/lauutis/roth2.htm]


Vedenalaiset kuvaukset vaativat tarkan ennakkosuunnittelun.
Vedenalaiset kuvaukset vaativat tarkan ennakkosuunnittelun.

VEDENALAINEN ISLANTI
Marko Röhr
© MRP Matila Röhr Productions oy / Icelandic Filmcorporation 1997

Tuotanto

Viittoma

Elokuvatuotanto jakautuu kolmeen päätyövaiheeseen:

Tuotanto on budjetoitu, suunniteltu ja aikataulutettu kokonaisuus (vrt. projekti).

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa. AVEK:in uutiset 1/1998

Marko Rauhala - Heikki Ahonius: Heinähattu ja Vilttitossu, tuotantokaavio

Annakaisa Sukura: Emmauksen tiellä

Hannu Tuomainen: Tavoitteellisesti matkalla maailmalle eli Tommy and the wildcat

David Mamet: State and Maine [us.imdb.com/Title?0120202]


Tuotantopäällikkö valvoo tuotantoa
Tuotantopäällikkö valvoo tuotantoa

Tuotantopäällikkö koordinoi tuotantoa.
© Kati Rapia 2002

Tuotantopäällikkö

Viittoma

Tuotantopäällikkö on tuottajan kuvauksiin eli varsinaiseen tuotantoon nimittämä vastuuhenkilö.

Tuotantopäällikkö
  • vastaa tuotannon kaikkien hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten yksityiskohtien koordinoinnista ja valvonnasta.
  • tekee esituotantovaiheessa alustavan käsikirjoituksen , aikataulun ja tarkennetun .
  • neuvottelee maksu-, palkka- ja työsopimukset palvelujen tarjoajien ja (ei taiteellisesti vastaavien) työryhmän jäsenten kanssa.
  • valvoo kuvauksissa kuvausryhmän toimintaa.
Vrt. Toimenkuvat, apulaisohjaaja, kuvauspäällikkö



Tuottaja valvoo kaikkia tuotantovaiheita
Tuottaja valvoo kaikkia tuotantovaiheita

Tuottaja Marko Röhr
© Kati Rapia 2002

Tuottaja

Viittoma

Elokuvatuotannon käynnistää ja päättää tuottaja.
  • Esituotantovaiheessa tuottaja löytää ja kehittää projektin sekä järjestää
  • Tuottaja palkkaa (tai käsikirjoittajat) ja valvoo käsikirjoituksen kehittelyä
  • Ennen kuvauksia tuottaja palkkaa ohjaajan, näyttelijät ja muun tuotantohenkilöstön
  • Tuottaja valvoo tuotantoa kuvausten ja leikkauksen aikana
  • Jälkituotannon jälkeen tuottaja voi osallistua elokuvan ja markkinointiin
Matti Kuortti: Robert Wise

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa. AVEK:in uutiset 1/1998

Hannu Tuomainen: Tavoitteellisesti matkalla maailmalle eli Tommy and the wildcat

Elokuvatuottajan ammatin kuvaus. [www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/7/07720.html]

Robert Altman: The Player [us.imdb.com/Title?0105151]

Elia Kazan: The Last Tycoon [us.imdb.com/Title?0074777]


Jälkituotanto


Efektien avulla toteutetaan vaikeasti kuvattavat tai mahdottomat kohteet
Efektien avulla toteutetaan vaikeasti kuvattavat tai mahdottomat kohteet

Efekti on ehostus, joka tehdään jälkituotantona.

Efekti

Viittoma

Kuvaan tai ääneen liittyvä kuvallinen tai äänellinen ehostus.

Termiä käytetään yleisimmin kuvaefekteistä, joihin voi kuulua perinteisiä transitio-efektejä, kuten
tai monimutkaisia tietokonepohjaisia digitaaliefektejä
  • trikit
  • kuvamanipulaatio
  • morfaus
  • valo- ja väriefektit jne.
tarkoittaa jotain äänisuunnittelulla luotua elementtiä, joka vahvistaa tai konkretisoi jotain kuvassa näkyvää visuaalista yksityiskohtaa, esim.
  • aseen laukaus
  • räjähdykset
  • tuulen humina
  • viidakon ambienssi eli ympäristön äänimaailma jne.
Vrt. Jälkituotanto

external image Levottomat_juliste.jpg
LEVOTTOMAT
© Solar Films inc.

Grafiikka

Viittoma

Yleisesti käytetty termi elokuvan alku- ja lopputeksteille, tekstitykselle sekä muulle graafista suunnittelua vaativalle, elokuvassa näkyvälle materiaalille.

Elokuvan visuaalisia ja graafisia elementtejä ovat esimerkiksi elokuvan nimen muoto, väri, koko, sijainti jne.

Grafiikkaa on myös myös elokuvan käytetty materiaali, kuten juliste, lehti- ja www-mainonta.

The Movie Posters Archive. [anubis.science.unitn.it/services/movies]

Popular posters - Categories - Movies [www.popularposters.com]

Saul Bass [www.saulbass.net]

Kyle Cooper [www.imdb.com]

Imaginary forces [www.imaginaryforces.com]

TVARK - The Televison Museum
[www.tv-ark.org.uk]


Häivytyksessä kuva pimenee usein mustaan.
Häivytyksessä kuva pimenee usein mustaan.

SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

Häivytys (Fade out)

Video | Viittoma

  1. Kuva pimenee mustaan ja samalla ääni hiljenee tasaisesti, joskus äänettömyyteen. Varsinkin tarinan keskellä musiikki usein jatkuu kuvan häivyttämisen jälkeen ja se feidataan (vrt. engl. fade in, fade out) uuteen musiikkiin tai ääniin.

    Kerronnallisesti häivytys päättää usein (tai ), jota seuraava lyhyt musta tauko ilmaisee pitkähköä reaaliajan siirtymää seuraavaan kohtaukseen (vrt. ristikuva).

  2. Häivytys on lyhyt, katsojaa rentouttava jakso juuri ennen elokuvan lopputekstejä. Häivytyksessä päähenkilö palautetaan normaaliolotilaan, pois taistelun tuoksinasta tai tunnekuohujen ristiaallokosta.
Ruotsalaisen elokuvadramaturgin Ola Olssonin mukaan fiktioelokuvan draamarakenteessa on kuusi osaa:
  • alkusysäys
  • esittely
  • syventäminen
  • ristiriitojen kärjistyminen (kiihdytys)
  • ratkaisu
  • häivytys
Vrt. Rakenne



Huomiopiste vaikuttaa kuvaleikkauksessa.
Huomiopiste vaikuttaa kuvaleikkauksessa.

SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

Huomiopiste

Viittoma

Kuvan kohta, johon katsojan otaksutaan kiinnittävän eniten huomiota.

Hyvin tärkeä elementti kuvaleikkauksen suhteen, koska huomiopisteiden suuret muutokset kuvasta toiseen voivat vahvasti vaikuttaa leikkauksen dramaturgiaan, ymmärrettävyyteen tai yleiseen .


external image sekvenssi.jpg
RÖLLI JA METSÄNHENKI
© MRP Productions 2001

Jakso

Viittoma

  1. Jakso (sekvenssi) on laajempi, mutta suppeampi kokonaisuus elokuvassa. Jakso muodostuu kohtauksista, joilla on toiminnallinen yhteys. Esimerkiksi takaa-ajojakso elokuvassa Bullitt.
  2. TV-sarjan jakso eli osa.
Aleksi Bardy: Häjyt, näyte jaksosta (kohtaukset 12 - 15)

Peter Yates: Bullitt
[us.imdb.com/Title?0062765]


external image studio_2.jpg
Lumeen elokuvastudio kuvausten jälkeen.
© Kati Rapia

Jälkituotanto

Viittoma

Elokuvatuotannon prosessi joka yleisimmin alkaa päätyttyä.

Jälkituotannon suunnittelu on tosin suorassa yhteydessä elokuvan , jossa määritellään elokuvan kokonaisbudjettia sekä jälkityöresursseja ja -välineistöä.

Ks. jälkityöt

Matti Kuortti: Ajatuksia elokuvan äänileikkauksesta

DVD-opas [www.cult.tpu.fi/dvd/dvd_opas/page_01.html]
Tämä opas kuvaa DVD-levyn tuotantoprosessin Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osaston Sonic DVD Creator -järjestelmällä.

Virtuaalilavastus.net
[www.virtuaalilavastus.net/]


Jälkityöt alkavat kuvausten jälkeen.
Jälkityöt alkavat kuvausten jälkeen.

Jälkityöt alkavat materiaalin järjestämisellä leikkausta varten.

Jälkityöt

Viittoma

Yleinen nimitys työtehtäville, jotka nimensä mukaisesti aloitetaan yleensä päätyttyä.

Jälkitöihin lukeutuu mm.
vrt. jälkituotanto

Samu Heikkilä: Levottomat-elokuvan leikkauksesta

Matti Kuortti: Ajatuksia elokuvan äänileikkauksesta

Matti Kuortti: Teknologia jyrää - katoaako käsityö?

DVD-opas [www.cult.tpu.fi/dvd/dvd_opas/page_01.html]
Tämä opas kuvaa DVD-levyn tuotantoprosessin Tampereen ammattikorkeakoulun taiteen ja viestinnän osaston Sonic DVD Creator -järjestelmällä.

Imagica. Post-production. [www.imagica.com]


Leikkaajan vastuulla on elokuvan kokonaisuuden hallinta
Leikkaajan vastuulla on elokuvan kokonaisuuden hallinta

Leikkaaja rakentaa elokuvan kokonaisuuden.
© Ville Juurikkala

Leikkaaja

Viittoma

Audiovisuaalisen tuotteen eri materiaalien yhdistäjä ja kokonaisuuden rakentaja. Leikkaajan vastuulla on kokonaisuuden hallinta, elokuvan rytmin ja luominen, turhan materiaalin pois karsiminen, materiaalin kiteyttäminen sekä draamallisten nyanssien luominen.

Leikkaaja luo elokuvalle ajan ja keston, sekä hyvin pitkälti kokonaisdramaturgisen luonteen.

Samu Heikkilä: Levottomat-elokuvan leikkauksesta

Elokuvaleikkaajan ammatin kuvaus:
[www.mol.fi/Tietoa/Ammatti/00/0/7/7/07770.html]

Ohjaaja valvoo leikkausta.
Ohjaaja valvoo leikkausta.

Ohjaaja ja leikkaaja leikkaamossa.
© Ville Juurikkala

Leikkaus

Viittoma

  1. Kahden eri kuvan tai äänen liitoskohta. Esimerkiksi kahden kuvan sisältämässä lyhytelokuvassa on vain yksi leikkaus, liitoskohta, mikäli kuvat leikkaantuvat suoraan toisiinsa, eikä elokuvassa ole muuta materiaalia. ks. skarvi.
  2. Yleistermi proseduurille, jossa kuva (ja ääni) yhdistetään kuvatusta (ja äänitetystä) materiaalista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.)
Samu Heikkilä: Levottomat-elokuvan leikkauksesta


Leikkausassistentti synkronoi äänen ja kuvan.
Leikkausassistentti synkronoi äänen ja kuvan.

Leikkausassistentti järjestää materiaalin leikkausta varten.

Leikkausassistentti

Viittoma




Pääleikkaajan lähin apulainen, jonka vastuualueisiin kuuluvat yleensä materiaalien siirrot, nimeämiset, äänen ja kuvan synkronointi, sekä järjestelyt.

Isoissa tuotannoissa leikkausassistenteilla voi olla myös taiteellista vastuuta erinäisten kohtauksien tai osa-alueiden suhteen pääleikkaajan vastatessa kokonaisuudesta.

Ks. Leikkaus.


Elokuvatuotanto montaasina
Elokuvatuotanto montaasina

Montaasi elokuvan esituotannosta

Montaasi

Viittoma

Synonyymi kuvan (ja äänen) leikkaukselle. Johdettu ranskalaisesta sanasta Montage.

  1. Montaasi on myös 1900-luvun alun neuvostoliittolaisten elokuvantekijöiden käyttämä nimitys leikkaustavalle, jossa painotetaan tärkeyttä leikkausta ohjaavana määreenä.
  2. Nykyään montaasia käytetään yleisesti nimenä jaksolle, jossa leikkauksen avulla ekonomisesti kerrotaan pitkähkö tapahtumaketju, jonka todellinen kesto on huomattavasti sen elokuvallista aikaa pidempi.
vrt. leikkaus

Ville Eerikäinen: LADYBUG – Järjestävän kerronnan käsikirjoittaminen


Ristikuvalla voidaan ilmaista ajallista siirtymää.
Ristikuvalla voidaan ilmaista ajallista siirtymää.

Ristikuvat tehdään jälkituotannossa.
RÖLLI JA METSÄNHENKI
© MRP Productions

Videoesimerkki: KEKKONEN
© Jari Alakoskela, Samu Heikkilä

Ristikuva (Dissolve)

Video | Viittoma

Kerronnallisesti ristikuvan avulla voidaan ilmaista ajallista siirtymää (vrt. häivytys). Ristikuvan avulla loikataan tarinassa eteenpäin eikä seurata reaalista ajan kulua.

Ristikuvien avulla voidaan siirtyä myös (flashback) ja takaumasta takaisin tarinan nykyhetkeen. Ks. esim. Sergio Leonen Huuliharppukostaja.

Ristikuvaa voidaan käyttää myös leikkausteknisenä apuna haluttaessa siisti visuaalinen . Tällöin vaikea leikkaus (skarvi) pehmennetään eikä tuloksena ole häiritsevää hyppyskarvia (jump-cut), vrt. huomiopiste.

Sergio Leone: Huuliharppukostaja (1969). [us.imdb.com/Title?0064116]


Tyyntä ennen toimintaa
Tyyntä ennen toimintaa

Tyyntä myrskyn edellä - elokuvan rytmi on vaihteleva.
RÖLLI JA METSÄNHENKI
© MRP Productions

Rytmi

Viittoma

Elokuvassa täytyy olla rytmin ja tempon vaihteluita.

Jaksojen täytyy erottua toisistaan. Hyvässä elokuvassa on välillä tiiviitä ja nopeatempoisia jaksoja ja välillä suvantopaikkoja, joissa katsoja voi vetää henkeä.

Elokuva ei saa olla tasaista makkaraa vaan vaihtelevaa ja yllätyksiä tarjoavaa kerrontaa.

Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki


Skarvi on kahden kuvan välinen leikkauskohta.
Skarvi on kahden kuvan välinen leikkauskohta.

Skarvi on kahden kuvan välinen leikkauskohta.
RÖLLI JA METSÄNHENKI
© MRP Productions

Skarvi

Video | Viittoma

Kahden eri kuvan välisen leikkauskohdan toinen nimitys.

Esimerkiksi kahden sisältämässä lyhytelokuvassa on vain yksi skarvi, leikkauskohta, mikäli kuvat leikkaantuvat suoraan toisiinsa, eikä elokuvassa ole muuta materiaalia.

ks. leikkaus, vrt. ristikuva


Elokuvan työkopioita
Elokuvan työkopioita

Työkopioita
© Kati Rapia

Työkopio

Viittoma

Perinteisessä filmipohjaisessa työskentelyssä työkopio tarkoittaa , mihin materiaalia leikataan peräkkäin filminegatiivista tehdyistä positiivikopioista.

Tällöin työkopioita on yleensä olemassa vain yksi, joka leikkauksen päätyttyä siirtyy negatiivileikkaajan käsittelyyn, joka leikkaa ja yhdistää alkuperäisen filminegatiivin työkopion mukaisesti.

Tietokonepohjaisessa non-lineaarisessa työskentelyssä työkopio tarkoittaa yleensä sitä leikkausversiota, sekvenssiä, josta saadaan aikaiseksi jossain vaiheessa ns. lopullinen versio, jonka mukaan filminegatiivi (tai digitaalinen video) saatetaan esityskopioksi.


Levitys


DVD-levy
DVD-levy

DVD-levy

DVD

Viittoma

Monipuolisen DVD-formaatin (Digital Versatile Disc) kehitys aloitettiin vuonna 1993, jolloin Toshiba ja Time Warner alkoivat kehittää CD-levyn kanssa yhteensopivaa tallennustekniikkaa. Ensimmäinen DVD-standardi syntyi vuonna 1996, mutta osa standardeista oli yhä vuonna 2001 määrittelemättä.

VHS-järjestelmään verrattuna DVD:llä on etuja:
  • Suurin etu elokuvan kannalta on kuvan laatu: se on terävä, selkeä ja kirkasvärinen (kuvan laatu on noin 200 % parempi kuin VHS-kasetilla).
  • Elokuvaformaatti. Televisio käyttää lähes neliömäistä 4:3 formaattia, mutta elokuvissa on leveämpi formaatti.
Kun elokuva siirretään videolle, valmistajalla on kaksi vaihtoehtoa:
  1. Muuttaa kuva 4:3 TV-formaattiin. Tätä kutsutaan nimelläcropping. Se aiheuttaa kuvaan muutoksia ja muuttaa olennaisesti elokuvan tekijöiden tarkoittamaa .
  2. Siirtää kuva sellaisenaan, jolloin merkittävä osa TV-ruudusta jää mustaksi (palkit kuvan ylä- ja alareunassa).
DVD-formaatin käyttökohteita:

DVD-Video

DVD-Video -formaatissa kuva kompressoidaan käyttäen MPEG-2 koodaustapaa (äänen koodaukseen on useampia vaihtoehtoja). Jokainen DVD-Video -levy sisältää:
  • lineaarisesti koodatun PCM-äänen lisäksi joko
  • Dolby Digital eli AC-3 tai
  • MPEG-Musicam-koodatun monikanavaäänen. Monikanavaääni sisältää (koodaustavasta riippumatta) 5 kokoäänialueen kanavaa ja yhden matalia taajuuksia varten tarkoitetun efektikanavan.
DVD-Audio

Varsinaista standardia ei ole vielä olemassa, mutta periaatteena on parantaa äänenlaatua huomattavasti CD:tä paremmaksi. Audiokäytössä DVD-levylle voidaan tallentaa ääntä 16, 20 tai 24 bitin resoluutiolla ja jopa 96 kHz:n näytteenottotaajuudella. Äänite voi olla pidempi kuin nykyisellä CD-levyllä. Tavallista CD-tasoista ääntä mahtuu DVD-levylle noin 7,5 tuntia.

DVD-ROM

DVD-ROM alaspäin yhteensopiva vanhan CD-ROM:n kanssa, eli vanhoja levyjä voi käyttää uusissa DVD-ROM-asemissa. Suurimpana erona on huomattavasti kasvanut kapasiteetti, jonka avulla voidaan tuottaa laajempia multimediasovellutuksia.

DVD-R

DVD-R vastaa formaattia CD-R, mutta tarjoaa edeltäjäänsä suuremman kapasiteetin (vrt. DVD-ROM). Sen avulla on mahdollista käyttää kertakirjoitettavia levyä.

DVD-RAM ja DVD-RW

Tällä hetkellä on kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa uudelleenkirjoitettavaksi formaatiksi. Sony, Philips ja Hewlett-Packard ovat kehittäneet DVD-RW -formaatin. Muut valmistajat puolestaan kehittävät DVD-RAM -formaattia. Formaatit eivät ole yhteensopivia.

DIVX

DIVX vastaa teknisiltä ominaisuuksiltaan DVD:tä, mutta levylle tallennetun ohjelmadatan salausta on lisätty kopioinnin estämiseksi. Elokuvayhtiöille kopioinninesto on tärkeäämarkkinoinnin kannalta. DIVX-levyjen katseluaika on rajattu.

Veli Granö: DVD-video, mediataiteen uusi ja vanhanaikainen mahdollisuus

Hometheater News - Kotiteatteri DVD [www.dvdplaza.fi]

DVD-teknologia [video10.megabaud.fi/dvd_sisalto.htm]

What's DVD? [www.tct.hut.fi/opetus/s38116/1997/esitelmat/42912m/]

Elokuvamaailman DVD-osio
[www.elokuvamaailma.net/dvd/index.html]

DVD-opas [www.cult.tpu.fi/dvd/dvd_opas/page_01.html]

DVDRhelp.com will help you to make your own VideoCDs, SVCDs or DVDs [www.dvdrhelp.com]


Elokuvateatteri Dianan sisäänkäynti
Elokuvateatteri Dianan sisäänkäynti

Elokuvateatteri Diana Helsingissä.
© Kati Rapia 2002

Elokuvateatteri

Viittoma

28.12.1895 Antoine Lumire isännöi Pariisin Grand Cafssa poikiensa August ja Louis Lumiren kehittämällä projektorilla esitettyä historian ensimmäistä elävien kuvien näytöstä. Sadan vuoden jälkeen elokuvateatteri on yhä monen mielestä se ainut ja oikea paikka elokuvan katsomiseen.

Elokuvateatterissa elokuva esitetään projisoimalla filmille taltioidut kuvat projektorin valon ja objektiivin avulla vaalealle pinnalle, tavallisesti esitystä varten valmistetulle ja ripustetulle projisointikankaalle.

Nykyaikainen elokuvateatteri on pimennettävä, ilmastoitu, mukavin istuimin ja korkeatasoisin äänen- ja kuvantoistolaittein varustettu sali, jossa elokuva voidaan parhaalla mahdollisella tavalla katsoa filmiltä.

Nykyiset elokuvateatterit ovat usein ns. multiplex-teattereita, joissa on useita erikokoisia saleja (multiplex-teatteriksi kutsutaan elokuvateatteria, jossa on yli viisi salia).

Elokuvakatsomisen laatuun on viime vuosien aikana kiinnitetty paljon huomiota. Erityisesti stereofoninen Dolby-ääni on nostanut äänen merkityksen aivan uudelle tasolle elokuvailmaisussa ja tehnyt katsomisesta kokonaisvaltaisen kokemuksen. Lisäksi THX-luokitus on mahdollistanut kansainvälisesti tasalaatuisen, korkealaatuisen esitystapahtuman.

Vrt. videoprojisointi, filmi, elokuva

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa

Elokuvantaju: Katsottuja ja pidettyjä elokuvia

Dolby: Cinema Products. [www.dolby.com/cinema]

Lucasfilm THX. [www.thx.com]

Finnkino [www.finnkino.fi]

Sandrew Metronome [www.sandrewmetronome.fi]

American Museum of the Moving Image. [www.ammi.org] Elokuvan projisoinnin periaate animaationa. Valitse Online Exhibitions - Valitse Shutters, Sprockets, and Tubes consists of six animated interactive tutorials that explain the science and technology behind movies and television.

Esityskopioita
Esityskopioita

POIKA JA ILVES
© Wildcat Productions ltd 1999
© Kati Rapia

Esityskopio

Viittoma

Elokuvan lopullinen formaatti, jolta elokuva esitetään yleisölle. Perinteisin, edelleenkin yleisin formaatti on 35 mm:n filmi (joskus 16 mm tai 70 mm). Filmin rinnalle on viime aikoina tullut erottelukykyinen, digitaalinen HighDefinition -video, joka voidaan jakaa esityspaikkoihin verkon välityksellä tai lähettää erilaisina vähän tilaa vievinä tallenteina ympäri maailman.

Televisiota varten elokuvasta tehdään yleensä loivakontrastinen kopio, joka siirretään skannerissa kuvaamalla videotallenteeksi. (useimmiten DigiBeta-nauhalle tai kovalevylle) TV-lähetystä varten. Filmin skannaaminen voidaan tehdä joko joko tai .

Loivakontrastinen eli loiva kopio on filmikopio, jossa sävyerot ovat pienemmät kuin normaalissa elokuvateatteriin tarkoitetussa esityskopiossa. Näin valmistetusta filmikopiosta elokuvan siirto videolle onnistuu paremmin kuin jyrkemmästä elokuvateatterikopiosta.

Ks. Filmi

Lauri Tykkyläinen: Filmikelan historiaa



Festivaalimenestys luo työtilaisuuksia.
Festivaalimenestys luo työtilaisuuksia.

Festivaalimenestys luo työtilaisuuksia.

Festivaali

Viittoma

Elokuvafestivaalit ovat tärkeä jakelukanava riippumattomille tuottajille. Menestys festivaaleilla mahdollistaa elokuvan laajan jakelun ja tuo tekijöilleen julkisuutta.



Elokuvakritiikin perustana on elokuvakulttuurin hallinta.
Elokuvakritiikin perustana on elokuvakulttuurin hallinta.

Kritiikki: Voiko elokuvia pistää paremmuusjärjestykseen?

Kritiikki

Viittoma

Kritiikki on arvostelu elokuvasta. Kritiikki ei ole pelkkien mielipiteiden esittämistä, vaan se on perusteltu oma näkemys elokuvasta. Sen tulisi parhaimmillaan perustua itsenäiseen ajatteluun sekä tietoon elokuvan ilmaisukeinoista ja perinteistä. Kritiikissä korostuu tiedon ja asiantuntemuksen merkitys: Ilman tietoa ei ole perusteltua kriittisyyttä.

Rakentava kriittisyys on tekijän ja kriitikon vuorovaikutteisuutta. Pelkkä pätemättömien argumenttien havaitseminen ja epäkohtien löytäminen elokuvasta ei vielä riitä eikä kehitä elokuvakulttuuria, täytyy osata esittää myös vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Itsetuntemus ja itsekriittisyys ovat tärkeitä kritiikissä. Omat halut ja arvot on tiedostettava, vasta sitten kannattaa asetella elokuvia arvojärjestykseen. On tietysti syvällisen pohtimisen arvoista kysyä itseltään, voiko elokuvia ylipäänsä pistää paremmuusjärjestykseen kriittisessä mielessä.

Kriittinen elokuva-ajattelu voidaan myös ymmärtää logiikan muotona, jossa pyritään lähestymään katsojan arkiajattelussa esiintyviävirheellisyyksiä. Elokuvissa viihtyvän katsojan ei tarvitse ottaa huomioon katsomansa elokuvan kielen ja ilmaisukeinojen rikkautta, epämääräisyyttä, luovuutta, moniselitteisyyttä ja vertauskuvallisuutta. Katsojalle riittää elämys ja mielihyvä. Kriitikon tehtävänä on jäljittää tämän mielihyvän (tai sen puutteen) loogiset syyt.

Umayya Abu-Hanna: Eläköön Shaft

Aleksi Bardy: Elokuvakouluelokuvaa mainstream-yleisölle eli Levottomat-elokuvan käsikirjoituksen taiteelliset päämäärät. MA-Lopputyö. ETO/TaiK.

Arvostelut.net - elokuvat [www.arvostelut.net/elokuvat]
Yli 20 000 linkkiä muiden sivustojen suomenkielisiin elokuva-, peli- ja levyarvosteluihin.

Elävän kuvan erikoisjulkaisu. [www.filmania.net]

Film-O-Holic. [www.film-o-holic.com]

Future Movies [www.futuremovies.co.uk]
British movie review and filmmaking website.


Elokuva on levitetty esitettäväksi
Elokuva on levitetty esitettäväksi

Elokuvatuotannon Happy End: Elokuva levitetään ja esitetään.
© Kati Rapia 2002

Levitys

Viittoma

Elokuvien levitys on keskittynyt suurimpien elokuvayhtiöiden haltuun. Nämä yrittävät mahdollisuuksiensa mukaan kontrolloida elokuvien jakelua maksimoidakseen voittojaan. Levitys voi tällaisessa tilanteessa olla tuotantoprosessin pullonkaula, mikäli riippumaton ei onnistu tekemään levityssopimusta suuremman elokuvayhtiön kanssa.

Suuret levitysyhtiöt ottavat esimerkiksi USA:ssa levitykseen vain noin 20 % riippumattomien yhtiöiden valmistamista elokuvista. Siksi videolevityksestä ja DVD:stä on tullut varteenotettava vaihtoehto riippumattomille elokuvayhtiölle huolimatta siitä, että elokuvateatterilevityksen poisjääminen vähentää tuloja selvästi.

Levityksen keskittyminen USA:ssa ja muualla maailmassa jatkuu edelleen. Esimerkiksi vuonna 1986 USA:n elokuvalevityksestä 76 % oli suurten elokuvayhtiöiden hallussa ja 1997 niillä oli hallussaan jo noin 86 % elokuvien levityksestä.

Suomessa kotimaisen elokuvan merkittävä levityskanava on televisio.

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa.

Hannu Tuomainen: Tavoitteellisesti matkalla maailmalle eli Tommy and the wildcat

Sisältötuotannon kilpailukyvyn kehittäminen
[www.flms.com/book2/]


external image markkinointi.jpg
SAATTAJAT
© Cinergia Films ltd 1996

Markkinointi

Viittoma

Ennen suurelle yleisölle suunnattujen kassamagneettielokuvien aikaa elokuvaa esitettiin ensin yhdessä ja sitten yhä useammassa elokuvateatterissa. Ns. jakelutieintensiivisyys kasvoi ajan kuluessa. Tämä alensi markkinointikustannuksia, koska yleisön viidakkorumpu oli tärkein markkinointiväline. Ensimmäisessä teatterissa lipun hinta oli kalliimpi kuin myöhemmän vaiheen teattereissa, eli käytettiin eriytynyttä hinnoittelua.

Nykyisin kassamagneettielokuvien jakelua edeltää voimakas mainonta ja elokuva tulee samanaikaisesti levitykseen suuressa määrässä teattereita. Tässä strategiassa jakelun intensiivisyys on suurin alkuvaiheessa ja vähenee lipunmyynnin pienentyessä.

Vrt. roolitus

Ilkka Y.L. Matila: Laatu kannattaa.

Kulttuuriteollisuuden osaamiskeskus: Selvitykset ja raportit (mm. Sisältötuotannon kilpailukyvyn kehittäminen) [www.uudenmaanosaamiskeskus.fi/kulttuuriteollisuus]

FL Management Services [www.flms.com]


external image traileri.jpg
KUNINGAS HIDAS
© Blind Spot Pictures

Traileri

Video | Viittoma

Traileri on elokuvasta tehty audiovisuaalinen mainos. Nykytuotannoissa trailereita on useampia, eri tarkoitusperiä varten. Teaser-nimitystä käytetään lyhyestä esittelypalasesta (pituudeltaan yleensä 10-30 sek), jonka tarkoitus on aktivoida yleisö odottamaan, kiinnostumaan tai tulemaan yleisesti tietoiseksi elokuvan olemassaolosta.

Varsinainen traileri (pituudeltaan yleensä 30-120 sek) on teaseria konkreettisempi mainos, jonka avulla elokuvaa on tarkoitus mainostaa ja markkinoida elokuvateattereissa, televisiossa sekä nykyään myös erilaisissa verkkosovelluksissa.

Trailereista leikataan nykyisin myös ns. TV-versiot, jotka sijoittuvat sisällöltään teaserin ja varsinaisen trailerin välimaastoon.

ks. myös markkinointi.

Leffatrailereita quicktimena:
[fi.soneraplaza.net/kaista/leffat/trailerit/]