Jari Heiskanen

Elokuvan varhaishistoriaa


Kuurojen Lehden numerossa 4/1994 kerrottiin, että Carl Oscar Malm teki noin vuonna 1860 aloitteen kansankirjaston perustamisesta Turkuun. Kuuroilla on näin ollut merkittävä panos sivistystyön saralla.

Kuurot ja viittomakieli ovat jo varhain olleet esillä myös visuaalisen populaarikulttuurin puolella.

Tammikuussa 1907 helsinkiläinen Maailman Ympäri-elokuvateatteri julisti käsikirjoituskilpailun, jonka tarkoituksena oli "tehdä ehdotuksia ja selityksiä sellaisiin kotimaisiin aiheisiin, jotka soveltuisivat elävinä kuvina näyteltäväksi". Tarkoituksena oli siis filmata ensimmäinen suomalainen (näytelmä)elokuva. Kilpailuun luvattiin ruhtinaalliset 17 rahapalkintoa ja 250 markkaa ylimääräisinä palkintoina.

Kilpailuun saatiin valtava määrä ehdotuksia, 652 kappaletta. Sen voitti nimimerkki J. V-s käsikirjoituksellaan "Salapolttimo". Merkittävä käsikirjoitus sikäli, että sen pohjalta tehtiin samana vuonna ensimmäinen suomalainen näytelmäelokuva "Salaviinanpolttajat". Erityisen kiinnostavaa on se, että yksi kilpailun palkituista oli 'Hephata' Nordstedtin "Kuuromykkien laulu"!

Mistä ja kenestä oikein oli kysymys?

Helsingin Kuuromykkäinyhdistyksen piirissä nuori Albert Tallroth oli kauniiden plastillisten liikkeiden - näin niitä kuvataan - avulla esittänyt "laulua". Kun Tallroth muutti pois Helsingistä, H.K.Y:n "kuuromykkäinlaulun" perinnettä jatkoi ja kehitti Axel Norstedt alkamalla harjoittaa kokonaista kuoroa. Norstedt teki mm. vaikuttavan sovituksen Maamme-laulusta. Muistettava tapaus on tuon kuoron ensiesiintyminen H.K.Y:n joulujuhlassa.

Palkittu 'Hephata' Nordstedt oli juuri kivipiirtäjä Axel Norstedt (sukunimen kirjoitustapa näyttää eri lähteissä hieman vaihtelevan). Hän oli yksi Helsingin Kuuromykkäinyhdistyksen perustajajäsenistä. Ei ihme, että tällaista miestä kiinnosti liikkuva kuva.

Kuuromykkäin Lehden numero helmikuulta 1907 tarkentaa, että ehdotus sai kilpailun III palkinnon. Sen ideaan sisältyi juuri viittomakielisen Maamme-laulun tallentaminen. Kilpailukäsikirjoituksia ei valitettavasti enää liene tallella, joten tähän mielenkiintoiseen ideaan ja tekstiin ei ole mahdollisuutta lähemmin tutustua. Vanhimmat säilyneet kotimaisen näytelmäelokuvan katkelmatkin ovat vasta vuodelta 1913, joten tuota Salaviinanpolttajat -elokuvaakaan ei enää ole. Luultavasti Axel Norstedt sen kävi katsomassa.

Näin läheltä, kosketusetäisyydeltä, kuurot ja elävä kuva ovat kulkeneet suomalaisen elokuvataiteen aamuhämärässä.

(Tieto kilpailusta löytyy Hannu Salmen muutenkin kiinnostavasta teoksesta Elokuva ja historia, joka ilmestyi viime vuonna. Salmi itse on löytänyt tiedon Helsingin Sanomien, Nya Pressenin ja Hufvudstadsbladetin 10.2.1907 ilmestyneistä numeroista. Axel Norstedista esim. teoksesta "Helsingin Kuuromykkäinyhdistys 1895 -1945".)

Axel Norstedt ystävineen
Axel Norstedt ystävineen


© Kuurojen museo
Julkaistu: Kuurojen Lehti


Takaisin