Eeva Kurki

... ja alussa oli liike


Liikkuvien kuvien historia yltää yli tuhannen vuoden taa. Mutta ihmisen ikiaikainen unelma kuvata liikettä, säilöä aikaa, juontaa juurensa jo historian alkuhämäristä.

Altamiran luolassa villisika koettaa porhaltaa eteenpäin kahdeksanjalkaisena, muinaisen Egyptin bautakammioiden seinillä viljaa korjataan liikkeet vaiheittain esitettyinä. Varhaisimmat liikkuvat kuvat kehittyivät - niin kuin niin moni muukin länsimaisen kulttuurin jokapäiväinen itsestäänselvyys - itäisillä mailla, Kiinassa. Kun sieltä alkanut kuvien kulku aikanaan yhtyi rationaalisen eurooppalaisen järjen tuottamaan tekniikkaan, syntyi elokuva. Sen sadan vuoden taival on liikkuvien kuvien kokonaishistoriassa lopulta melko lyhyt, mutta sitä leveämpi.

Seuraavasta kronologiasta näkyy, kuinka varjoteatterin, camera obscuran, laterna magican ja valoherkän tallentamisen moninaiset tiet risteytyivät vääjäämättä 1800-luvun lopussa, ja loppu on elokuvahistoriaa?

960 - 1279
Sung-dynastian aikana monivärisin valoa läpäisevien, nahasta tehtyjen silhuettinukkien avulla esitetty varjoteatteri kehittyy hienostuneeksi ja sangen realistiseksi kerronnan lajiksi.

varjoteatteri
varjoteatteri


1100-luvulla
jaavalainen tyylitelty mustavalkoinen varjoteatteri alkaa elää monisatavuotista kukoistuskauttaan.

Samoihin aikoihin mongolien valloitusretkien mukana varjoteatteri kulkeutuu Persiaan ja arabimaailmaan, missä erityisesti egyptiläiset kehittävät varjoteatterin dramatiikkaa.

1260-luvulla
fransiskaanimunkki Roger Bacon kuvaa kirjotuksessaan laterna magican, "taikalyhdyn", toimintaperiaatteen.

1300-luvulla
varjoteatteri vaeltaa Turkkiin, missä 1600-luvulla komiikasta kehittyy sikäläinen valtalaji.

1420
Italialainen Giovanni Fontana piirtää laterna magicasta vanhimman tunnetun kuvan.

Giovanni Fontanan kuva laterna magicasta
Giovanni Fontanan kuva laterna magicasta

Giovanni Fontanan kuva laterna magicasta, 1420

1500-luvun alussa
Leonardo da Vinci silmän rakennetta ja optiikkaa tutkiessaan piirtää laterna magican periaatteesta kaavion, joka osoittaa, että hän ymmärsi valonsäteet kokoavan linssin merkityksen kuvan toistamisessa. Mutta da Vinci piirtää myös projektorin prototyypin, jossa linssi kääntää heijastetun kuvan oikein päin.

Leonardon projektori
Leonardon projektori

Leonardon "projektori"

1545
Alankomaalainen Reiner Gemma Frisius julkaisee ensimmäisen kuvan camera obscurasta.

1558
Napolilainen Giambattista della Porta julkaisee tarkan selostuksen camera obscuran toiminnasta ja opastaa käyttämään sitä todenmukaisessa maisemamaalauksessa.

1646
Athanasius Kircher kirjoittaa Roomassa ensimmäisen tieteellisen kuvauksen laterna magicasta, Ars Magna Lucis et Umbrae, joka 1671 julkaistaan Amsterdamissa painettuna ja korjattuna

Athanasius Kircherin peilikuvakaavio Ars Magna Lucis et Umbrae -kirjasta
Athanasius Kircherin peilikuvakaavio Ars Magna Lucis et Umbrae -kirjasta

Athanasius Kircherin peilikuvakaavio Ars Magna Lucis et Umbrae -kirjasta

1600-luvun
puolivälissä "arabialaiset varjot" ulottuvat Tunisian kautta ensi kertaa Eurooppaan, kun Giuseppe Cavazza alkaa järjestää esityksiä Italian huvimarkkinoilla.

1657
Saksalainen Kaspar Schott kirjoittaa kannettavaksi laatikoksi pienentyneestä camera obscurasta.

1660
Roomassa (tai 1664 Pariisissa) tanskalainen Thomas Erasmus Walgesteen (Walgenstein) rakentaa "taikalyhtyjä" ja järjestää laterna magica -esityksiä. Hän myös myy ylhäisölle lyhtyjään. Kircher pitää itseään kuitenkin idean oikeana isänä, ja niin ensimmäinen mekaanisesti heijastettujen kuvien tekijänoikeuskiista näkee päivänvalon.

1725
Saksalainen anatomian professori Johann Heinrich Schulze huomaa hopeasuolojen olevan valoherkkiä.

1772
"Italialaisina varjoina'' tunnetuksi tullut arabialaistyyppinen varjoteatteri etabloituu Pariisiin, kun Dominique Francois Séraphin kyllästyy kiertämään Italian ja Saksan markkinoilla. Hän avaa pysyvän teatterin Hôtel Lannionissa Versaillesissa virheellisesti "kiinalaisiksi varjoiksi" kutsumilleen esityksille.

1781
Séraphin innostaa aatelistonkin tämän vanhan kansanhuvin pariin ja suosiota saavutettuaan muuttaa teattereineen Pariisiin Palais Royaliin, missä se toimii aina vuoteen 1870 asti.

1784
on Charles-Jacob Guillemainin kansainvälisen menestyksen saavuttavan varjoteatterikomedian Le pont cassé ensiesitys. Ainakin saksalaisen Wilhelm Chodowieckin järjestämissä näytöksissä kuusimiehinen orkesteri säestää näytelmän esityksiä aivan samoin kuin toista sataa vuotta myöhemmin mykkien elokuvien esityksissä.

Charles-Jacob Guillemainin varjoteatterikomedian Le pont cassé esitys
Charles-Jacob Guillemainin varjoteatterikomedian Le pont cassé esitys


1787
Muotokuvamaalari Robert Barker patentoi Englannissa panoraama-teatterinsa, jossa suuri maisemamaalaus ripustetaan pyöreän huoneen, rotundan, seinille. Sitten Barker alkaa pyörittää rotundan ulkoseinää katsomossa istuvan yleisön ympäri. Panoraamat saavuttavat valtavan suosion sekä Britanniassa (1860-luvulle asti) että mannermaalla (1800-luvun loppuun saakka).

1790-luvulla
belgialainen monitoimimies Etienne Gaspard Robert, taiteilijanimeltään Robertson, alkaa järjestää Pariisissa suurelle yleisölle tarkoitettuja fantasmagoria-esityksiä, joissa useiden laterna magicojen avulla seinille heijastetaan luurankoja ja muita olentoja. Kauhuelokuvan siemenet on kylvetty.

Robertsonin fantasmagoria -esitys
Robertsonin fantasmagoria -esitys

Robertsonin fantasmagoria -esitys

1799
Robertson patentoi fantaskooppinsa, pyörille pannun "taikalyhdyn", jota käännettäessä haamut seikkailevat pitkin seiniä. Robertson saavuttaa valtaisan suosion kiertäessään kauhukuviensa kanssa pitkin Eurooppaa.

1800-luvun
alkuvuosina Joseph-Nicéphore Niépce tallettaa auringon satelden ja camera obscuran avulla kuparipiirroksia valoherkällä liuoksella silatuille tinalevyille. Hän kutsuu näitä kuvia heliografioiksi.

1816
Niépce aloittaa määrätietoiset kamerakokeilunsa ja koettaa valottaa pihamaansa kuvan hopeakloridilla sivellylle paperille. Kuvat eivät vielä onnistu, mutta hopeasuolan valoherkkyys osoittaa Niépcen olevan oikealla tiellä.

1822
Louis Daquerre avaa Pariisissa suosittujen panoraamojen johdannaisen Diorama-teatterin, jossa rotundan seinien valtaisia läpikuultavia panoraama-maisemia täydentävät kolmiulotteiset näyttämöefektit. Toisin kuin panoraamoissa Diorama-teatterissa pyörii katsomo.

1824
Maternaatikko Peter Mark Roget luennoi Royal Societyssa jälkikuvateoriasta, jonka tosin Aristoteleskin jo tunsi.

1825
Lääkäri John Ayrton Paris konstruoi Roget'n havainnot lelulevyksi, thaumatroopiksi, jonka eri puolilla on eri kuvat. Kun levyä pyöritetään sivuihin kiinnitettyjen lankojen varassa nopeasti akselinsa ympäri kuvien koetaan sulautuvan toisiinsa.

1826
Niépce alkaa valottaa - kokeiltuaan vuosikymmenen aikana paperin lisäksi lasi-, kupari- ja sinkkilevyjä - jälleen tinalevylle. Ensimmäiset mustavalkoiset valokuvat tallentuvat kahdeksan tunnin valotuksella.

1829
Valokuvadioramasta haaveileva Daguerre ja Niépce perustavat yhteisyrityksen valokuvausta kehittämään. Niépce mainitaan keksijänä, Daguerre rahoittajana.

1830
Roget'n jälkikuvahavainnon perusteella fyysikko Michael Faraday heijastaa kahden toisiinsa liitetyn hammaspyörän liikettä peiliin. Näyttää kuin kaksi erillistä pyörää liikkuisi eri suuntiin.

1831
Roget rakentaa phenakistiskoopin, jossa varren päähän kiinnitetyn pyöreän levyn reunassa on liikkeen eri vaiheita kuvaavia piirroksia. Kun levy pannaan pyörimään ja ohikiitäviä piirroksia katsotaan aukosta, syntyy vaikutelma, että piirroksen hahmo liikkuisi.

Roget'n phenakistiskooppi
Roget'n phenakistiskooppi


1833
Belgialainen Joseph Plateau ristii Roget'n aparaatista parantamansa laitteen fantaskoopiksi ja siitä tulee Lontoossa suosittu lelu.

Samana vuonna itävaltalainen geometrian professori Simon Ritter von Stampfer patentoi vastaavanlaisen keksinnön, stroboskoopin eli "elämänpyörän". Von Stampfer väittää, että laatikossa suurta pyörää pyörittämällä voitaisiin esittää lyhyitä tarinoita.

Valokuvauksen tosi isä Niépce kuolee yllättäen ja jättää Daguerren yksin kehittämään keksintöään.

1834
Bristolilainen William George Horner esittelee pyörivän kuvarummun, zoetroopin.

zoetrooppi
zoetrooppi

Zoetrooppi

1835
Daguerre onnistuu lyhentämään kuvantallennuksen valotusajan puoleen tuntiin.

1838
Englantilainen fyysikko Charles Wheatstone huomaa, että vasemmalla ja oikealla silmällä nähdään hieman eri tavalla. Tämän perusteella hän luo stereoskoopin, jossa kaksi kummankin silmän näkemää vastaavat kuvat heijastetaan päällekkäin ja saadaan aikaan kolmiulotteinen vaikutelma.

1839
Maailman ensimmäinen valokuvauksen oppikirja, Daguerrotypian salaisuus, julkaistaan.

Ranskan parlamentti ostaa daguerrotypian oikeudet ja julistaa sen samalla Ranskan kansan lahjaksi ihmiskunnalle. Daguerrotypiainnostus pyyhkii varsinkin porvarispiireissä yli manner-Euroopan 1840-luvulla, vaikkei 50 kg painavasta ja kalliista daguerrotypiakamerasta massa-artikkelia tulekaan. Wienissä esimerkiksi tanssitaan Daguerre-Waltzerin tahdissa.

Henry Langdon Child aikaa esittää kuvia kahdella, päällekkäin heijastavalla laterna magicalla. Toinen kuva toimii taustana, toista siirrellään niin että hahmot näyttävät liikkuvan maisemassa.

William Talbot onnistuu valokuvaamaan hopeajodiselle paperille, mutta ennen muuta hän keksii ottaa kontaktikopioita positiiveistaan. Negatiivi, valokuvan ja elokuvan toistettavuuden ja teollisen valmistuksen perusta, on luotu.

1840
Brauschweigilainen Peter von Voigtländer rakentaa käsissä kannettavan kameran ja onnistuu lyhentämään valotusajan muutamaan minuuttiin.

Samana talvikautena itävaltalaisveljekset Johann ja Josef Natterer muuttavat daguerrotypialevyjen valoherkän pinnan koostumusta jodin, bromin ja kloorin seoksella. Valotusaika supistuu muutamaksi sekunniksi.

1849
David Brewster rakentaa prismastereoskoopin, jossa on tirkistyslaatikkoon tiirailevan katsojan molempia silmiä varten oma kuva. Kaksilinssisiä stereokameroita aletaan valmistaa 1850-luvulla.

1850
Philadephialaisveljekset Frederick ja William Langenheim patentoivat diapositiivin.

1851
Langenheimit esittelevät hyalotypiansa, lasilevylle tallennetut valokuvat, joita voitiin esittää laterna magicoilla.

1853
Itävaltalainen tykistöupseeri Franz von Uchatius yhdistää laterna magicaan lasisen phenakistiskooppilevyn, jonka avulla on tarkoitus havainnollistaa upseerikokelaille ballistiikkaa. Elävä kuva pääsee jo ennen syntymistään sodankäynnin palvelukseen. 140 vuotta myöhemmin Persianlahdella ollaan samoilla jäljillä täsmäasein.

1861
Coleman Sellers luo illuusion liikkuvista kuvista esittämällä Philadelphiassa peräkkäisissä asennoissa kuvattuja ihmisiä stereoskooppisina kuvina tirkistyskaapissa.

1862
Jules-Louis Dubosq esittelee maailmannäyttelyssä Lontoossa parannetun painoksen prismastereoskoopista ja hurmaa sillä valokuvauksesta innostuneen kuningatar Victorian. Stereoskoopeista tulee joka kodin viihdykettä, joka viktoriaanisten ihanteiden mukaisesti kokoaa perheen yhteen. Laitteita valmistavan yhtiön mainoslause kuuluu "No home without a stereoscope". Ensimmäisen olohuoneen nurkanvaltaajan menestys kestää vain 1860-luvun lopulle ja kokee uuden lyhyen mutta intensiivisen renessanssin 1890-luvulla: televisiolle aletaan raivata tilaa.

1870
Henry Renno Heyl esittää Sellersin lailla Philadelphiassa peräkkäisissä asennoissa lasidioille kuvattua tanssiparia phasmatroopiksi kutsumallaan laitteella, jossa laterna magicalla heijastetaan stroboskooppilevyn ympyrään sijoitetut läpinäkyvät kuvat. Heylin phasmatroopissa on sulkijamekanismi, joka sujuvoittaa liikkeen vaikutelmaa. Heyl synkronisoi kuvien esitysnopeuden valssin tahtiin.

1800-luvun loppupuolella
tavallisen kansan huvimarkkinoilla ympäri Eurooppaa toista sataa vuotta suositut tirkistyskaappi-kuvaesitykset innostuttavat entisestään, kun niissä aletaan esittää ensin valokuvia ja myöhemmin jopa käsinväritettyjä stereokuvia. Tirkistyskaappipanoraamat ovat uutiskatsausten ja dokumenttien edelläkävijöitä. Niissä esitetään mm. kuvasarjoja Yhdysvaltain sisällissodasta. Tuotanto saavuttaa vuosisadan lopulla suurteolliset mittasuhteet, jolloin esim. yhdysvaltalainen Underwood & Underwood valmistaa 250.000 stereokuvaa päivässä.

Laterna magica -esitykset kehittyvät vuosisadan jälkipuoliskolla tarinoita kertoviksi kuvasarjoiksi. Niitä valmistetaan myös valokuvaten teatterinäyttelijöitä asentoihinsa pysähtyneinä. Nykyaikaan sijoittuvat melodraamat alkavat voittokulkunsa valkokankailla. Päällekkäiskuvin esitetään myös tarinahenkilöiden mielikuvia ja muistoja. Etenkin Englannissa laternakuvasarjojen tarinoiden kuvallista dramatiikkaa aletaan tietoisesti kehittää, ajallisia ja tilallisia etäisyyksiä hahmottaa. Montaasi sikiää. Koomisten ja yllätysefektien luomiseksi esitetään yksityiskohtia. Lähikuvaa kätilöidään.

tirkistyskaappipanoraama
tirkistyskaappipanoraama

Tirkistyskaappipanoraama

1872
Entinen englantilainen uutisvalokuvaaja Eadweard Muybridge (alun perin Edward James Muggeridge) aloittaa Kaliforniassa silmäräpäysvalokuvaamisen kokeilut useilla kameroilla.

1874
Tanskalainen Jules Janssen kehittää kuvatykin, jossa kuvat valotetaan pyörivälle kuvalevylle sektori kerrallaan.

1877
Emile Reynaud patentoi Pariisissa peileillä varustetun zoetroopin parannetun version, praksinoskoopin.

1878
Muybridge kuvaa laukkaavaa hevosta 12 kameralla ja esittelee tuloksen vangitusta liikkeestä aurinkoisena kesäkuun puolivälin lauantaina Palo Altossa.

Muybridgen hevoset
Muybridgen hevoset

Muybridgen hevoset

1879
Liikkeen vaiheiden vangitseminen paranee, kun Muybridge lisää kameroiden määrän 24:ään. Kuvia esitetään nopeassa tahdissa kuvasarjoina, kronofotografioina. Ne näyttävät miltei liikkuvan.

1880
Toukokuun alussa San Francisco Art Association järjestää lehdistötilaisuuden, jossa Muybridge esittää valokuvia kronofotografioiden periaatteella rakentamallaan zoopraksiskoopilla, projektorilla, johon koneenhoitaja tasaisin välein lataa lasidioja. Projektorissa on käytössä sekä maltan risti että sulkija, jotka parantavat liikkeen vaikutelmaa.

1882
Reynaud projisoi praksinoskoopilla laternan kautta liikkuvia kuvia seinälle.

1883-88
Etienne-Jules Marey, ranskalainen lääketieteen professori, jota suuresti kiinnostaa liikkeen mekaniikka ja fysiologia, tutkii lintujen lentoa valokuvaamalla ilmiötä "kiväärikameralla", jossa "filminä" on pyörivä levy. Marey kuvaa liikettä myös valottamalla saman levyn useamman kerran.

1885
Berliiniläinen Ottomar Anschütz aloittaa hevosen liikkeiden kuvaamisen 24 kameralla. Hän esittää näitä kuvasarjoja yleisölle käsivoimin kierrettävällä suurella phenakistiskoopilla, "elämänpyörällä".

Anschützin elämänpyörä
Anschützin elämänpyörä

Anschützin "elämänpyörä"

1887
Yhdysvaltalainen episkopaalipappi Hannibal Goodwin kehittää nitraattiselluloosasta läpikuultavan ja joustavan rullafilmin. Goodwinin patentti hyväksytään vasta 1898. Liikkuvan kuvan teknisen perustan eri osat ovat valmiit: yhdisteleminen vie vielä muutaman vuoden.

Anschütz rakentaa sähköllä toimivan, phenakistikiekkoon perustuvan esityslaitteen, electrotachyskoopin. Ensimmäinen virallinen esitys on Kulttuunministeriössä Berliinissä 13.3.1887.

1888
George Eastman valmistaa pienikokoisen Kodak-nimisen laatikkokameran, johon materiaaliksi ladataan - ei levyjä - vaan rulla hopeabromidilla päällystettyä paperia.

Reynaud aiheuttaa sensaation rakentamallaan projisointipraksinoskoopillaan, "optisella teatterillaan". Siinä taustakuva heijastetaan seinälle yhdellä laterna magicalla ja sen päälle peilin kautta gelatiininauhalle maalattuja, laternan linssin editse juoksutettavia kuvia toisella.

Helmikuun puolivälissä Muybridge tapaa esityskiertueellaan West Orangessa Thomas Alva Edisonin, fonograafin ja hehkulampun keksijän. Liikkuvat kuvat valtaavat Edisonin mielenkiinnon. Edisonin työtoveri, skotti W.K.L. Dickson, saa tehtäväkseen kehittää elävien kuvien tekniikkaa.

Reynaudin optinen teatteri
Reynaudin optinen teatteri

Reynaudin "optinen teatteri"

1889
John Carbutt Philadelphiasta alkaa valmistaa nitraattiselluloosapohjaista rullafilmiä jälleenmyyntiin.

Myös Eastman vaihtaa rullafilminsä valmistusmateriaalin nitraattiselluloosaksi. Nitraattiselluloosafilmin tekijänoikeuksista käydään pitkällinen oikeustaistelu, jonka Eastman 1914 häviää Goodwinille.

1891
Edison saa valmiiksi liikkuvien kuvien esityskoneen, kinetoskoopin, filminauhaa tirkistyskaapissa pyörittävän yhden hengen elokuvateatterin. Patentti myönnetään vasta 1893.

Edisonin kinetoskooppi
Edisonin kinetoskooppi


1892-1900
Reynaud järjestää Musée Grevinissä "valopantomiimien" yleisöesityksiä: elokuva-animaation ensimmäinen menestystarina.
Dickson saa valmiiksi kinetograafin, ensimmäisen elokuvakameran, jossa käytetään rullafilmiä.

Mareyn assistentti ja Fysiologisen laitoksen laboratoriopäällikkö Georges Demeny ennakoi äänielokuvaa fonoskoopillaan, jossa kronofotograafisesti valokuvattu henkilökuva heijastetaan phenakistiskooppilevyltä ja puhetta kuuluu äänilevyltä.

1893
Edison rakentaa maailman ensimmäisen elokuvastudion, tervapaperilla pimennetyn pyörivän näyttämön, Black Marian.

Chicagon maailmannäyttelyssä, jonne Edison ei kinetoskooppeineen ehdi, suosiosta ja maineesta kamppailevat Muybridgen zoopraksinoskooppi ja Anschützin electrotachyskooppi.

1894
Anschütz aikaa heijastaa eletrotachyskooppikuvia valkokankaalle. Kinetoskooppisalongit valloittavat ensin Broadwayn ja sitä myöten koko maailman, Euroopan jo saman vuoden kesällä, kun kreikkalaisveljekset Georgiadès ja Tragédès Papastakylténipoulos avaavat kinetoskooppisalongin Bond Streetillä. Toinen veljespari, Michel ja Alexis Werner, tekee saman Pariisissa elokuussa, Boulevard Poissonièren varrella.

1895
Edison kehittää kinetofonograafin eli dialogi äänitetään samanaikaisesti fonograafilla kun esitys kuvataan kinetograafilla. Erilaisia kilpailevia kuvaus- ja esitysaparaatteja alkaa ilmestyä markkinoille ympäri läntistä maailmaa, esim. Yhdysvalloissa Woodwille Lathamin panoptikon.

USAssa käydään monia liikkuvan kuvan tekijänoikeuksia koskevia oikeudenkäyntejä, joissa pääasiassa torjutaan Edisonin pyrkimyksiä monopolisoida itselleen kaikki liikkuviin kuviin liittyvä.

Lontoolainen optisten laitteiden valmistaja Robert William Paul kopioi Edisonin kinetograafin, mutta joutuu suunnittelemaan ja rakentamaan kameran valokuvaaja Bírt Acresin kanssa voidakseen toimia Edisonin monopolin ulkopuolella.

Acres ei ole tyytyväinen turhan leveään kinetoskooppifilmiin ja rakentaa kameran ja projektorin 35 mm filmille, josta on tuleva ja joka on yhä tänään elokuvan (ja valokuvan) päämateriaali. Hän ristii laitteensa kineoptikoniksi, järjestää ensiesityksen ystäville ja tuttaville syksyllä ja aloittaa seuraavana vuonna kaupalliset esitykset Lontoossa.

Veljekset Max, Emil ja Eugen Skladanovsky alkavat marraskuussa kokeilla kinetoskooppifilmien esityksiä valkokankaalle Berliinin Wintergartenissa.

Samoin marraskuussa italialainen Filoteo Alberini hakee patenttia kinefograafiksi nimittämälleen kameraprojektori-yhdistelmälle.

Joulukuun 28. päivänä lyonilainen, filmimateriaaleja valmistavan tehtaan johtaja Antoine Lumiére, August ja Louis Lumiéren isä, isännöi Pariisin Grand Caféssa järjestettyä, poikiensa kehittämillä kameroilla kuvattujen ja heidän konstruoimillaan projektoreilla esitettyjen elävien kuvien näytöstä. Kreikan sanoista "kinéma" (= liike) ja "graphein" (=kirjoittaa, piirtää, piirtokirjoittaa) muodostettua termiä "cinématographe" käytetään ensi kertaa. Kutsuttujen joukossa on myös Houdini-teatterin johtaja, illusionistien mestari Georges Méliès.

Dicksonin ja hänen sisarensa Antonian teos History of Kinetograph, Kinetoscope and Kinetophonograpb - ensimmäinen liikkuvan kuvan historia - ilmestyy.

Edisonin kinetofonikuvaukset käynnissä
Edisonin kinetofonikuvaukset käynnissä

Edisonin kinetofonikuvaukset käynnissä

1896
Ensimmäisen elokuvasuudelman panevat toimeen Broadwaynäyttelijät May Irwin ja John C. Rice Edisonin "eroottisessa" kinetoskooppielokuvassa The Kiss. Elokuvan lajityypit, melodraama etunenässä, seikkailu ja historia kannoillaan, ovat yksintein lyömäkunnossa.

The Kiss
The Kiss


Paul aloittaa elokuvaesitykset Lontoon Alhambrassa ja kuvaa sen katolla ensimmäisen englantilaiselokuvan The Soldier's Courtship.

Max Skladanovsky käy kamppailuun elävien kuvien yleisöstä ja rakentaa 50 mm levyiselle, 6 metrin pituiselle rullafilmille sopivan kameran. Filmejä esitettiin 8 kuvan sekuntinopeudella bioskooppi-kaksoisprojektorilla. Esitykset kestävät vain vähän toistakymmentä sekuntia.

Lumiére-veljekset kuten myös Paul ymmärtävät heti elokuvan valtaisat kaupalliset mahdollisuudet ja lähettävät kuvaajiaan ja esittäjiään ympäri maailmaa - kamppailu elokuvamarkkinoista alkaa.

Lumiéren elokuvaesityksen mainos
Lumiéren elokuvaesityksen mainos

Lumiéren elokuvaesityksen mainos

Julkaistu: Filmihullu 3/95

The Complete History of the Discovery of Cinematography


Takaisin