Tekstit (2002): Lotta Harviainen, Ella Marila, Leena Mikkola, Maili Pörhölä, Tarja Valkonen, Maarit Valo, Annaleena Ylinen

Kurssin alkuperäinen materiaali täällä.

Ryhmäviestinnän perusteet -verkko-oppimateriaali

Ryhmäviestinnän perusteet on verkko-oppimateriaali, joka esittelee ryhmäviestinnän ilmiöitä ja prosesseja sekä tutustuttaa ryhmäviestinnän teoreettisiin näkökulmiin. Verkko-oppimateriaalissa perehdytään ryhmän toimintaan ja vuorovaikutusprosesseihin.

Oppimateriaali on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita viestinnästä ryhmissä. Se on suunnattu erityisesti viestintätieteiden perusopintojen opiskelijoille.

Sivustolla voi liikkua joko navigoinnin mukaan tai vapaavalintaisessa järjestyksessä. Vapaata liikkumista helpottamaan jokaisen sivun loppuun on kasattu aiheeseen liittyviä linkkejä muualle sivustoon.

Oppimateriaali sisältää havainnollistavia videoita sekä asiantuntijahaastatteluja, joiden katseluun tarvitset tietokoneeseesi suhteellisen nopean verkkoyhteyden (esim. kaapelimodeemi, ADSL) sekä QuickTime-ohjelman (vähintään QuickTime 6.1).

Oppimateriaali on julkaistu alunperin vuonna 2002, uudistettu versio marraskuussa 2005.

Ryhmä

Ryhmissä toimitaan useilla elämän alueilla. Niissä opiskellaan, tehdään työtä ja harrastetaan. Perhe on ryhmä, ja ystävistäkin voi muodostua ryhmä. Ryhmät ovat niin kiinteä osa elämäämme, ettei niiden olemassaoloa välttämättä aina tiedosteta.

Puheviestinnän alalla ryhmiä on tutkittu runsaasti. Tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi ryhmien kehittymistä, vuorovaikutusprosesseja, päätöksentekoa ja ryhmän tuloksellisuutta. Myös yksilön toimintaa ryhmän jäsenenä on tutkittu: esimerkiksi osallistumistapoja, ryhmäviestintätaitoja, ryhmäasenteita sekä rooleja, erityisesti johtajuutta.

Lue lisää:
Kehittyminen
Vuorovaikutusprosessi
Päätöksenteko
Tuloksellisuus
Yksilö
Roolit
Johtajuus

Ominaisuudet


Ryhmän muodostaa kolmen tai sitä useamman ihmisen joukko. Ryhmän jäsenillä on mahdollisuus olla toistensa kanssa vuorovaikutuksessa ja vaikuttaa toisiinsa vuorovaikutuksen avulla. Ryhmällä on jokin yhteinen päämäärä tai tehtävä ja yhteiset säännöt, joiden mukaan ryhmä toimii. Lisäksi jäsenet tiedostavat kuuluvansa kyseiseen ryhmään ja toimivansa yhdessä ryhmän päämäärän saavuttamiseksi. Ryhmälle on tyypillistä myös jatkuvuus ja pitkäkestoisuus.

Kaikki ryhmät eivät kuitenkaan välttämättä täytä kaikkia näitä kriteerejä. Yksilöiden muodostamasta joukosta tulee ryhmä, jos ainakin osa näistä kriteereistä sopii kuvaamaan sitä. Ryhmää ei ole olemassa ilman vuorovaikutusta, sillä ryhmä muotoutuu juuri vuorovaikutuksessa.

NÄKÖKULMA: Mikä on ryhmä, mikä on yhteisö?

Puheviestinnän tutkija Marko Siitonen pohtii ryhmän ja yhteisön välistä suhdetta.

Pohdi jotain ihmisjoukkoa, jota voitaisiin käsitellä sekä ryhmänä että yhteisönä. Millaisia asioita tarkastelisit a) ryhmän, b) yhteisön näkökulmasta? Miten fokus muuttuu näkökulman vaihtuessa?

Katso video

Lue lisää:
Vuorovaikutus
Tehtävä
Säännöt

Ulottuvuudet


Ryhmiä voidaan luonnehtia monella eri tavalla, esimerkiksi sen mukaan, kuinka pitkäkestoisia ne ovat, minkä tehtävän ympärille ne ovat syntyneet tai millainen rakenne niissä on. Ryhmiä voidaan harvoin luonnehtia vain yhdellä tavalla: useat piirteet kuvaavat ryhmiä yhtä aikaa.

  • Primaariryhmät ovat yleensä pitkäkestoisia ja niissä jäsenten väliset suhteet ovat ensisijaisia. Tällaisia ovat esimerkiksi perhe ja ystävät. Sekundaariryhmät, kuten opiskelu- tai työryhmä, ovat syntyneet jonkin erityisen tavoitteen saavuttamiseksi. Se minkä kukin tuntee primaari- tai sekundaariryhmäksi, riippuu siitä, mitä ryhmä yksilölle merkitsee ja millaiset suhteet ryhmän sisällä on. Esimerkiksi työtoverit voivat merkitä toiselle primaariryhmää, toiselle sekundaariryhmää.
  • Virallisissa ryhmissä on usein ennalta määrätty rakenne ja tehtäväroolit, kuten puheenjohtaja ja sihteeri. Tällaisia ryhmiä ovat monet yhdistykset ja johtokunnat. Epävirallisissa ryhmissä ryhmän rakenne ja roolit muotoutuvat ryhmän vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi kaveriporukka on epävirallinen ryhmä.
  • Ammatilliset ryhmät liittävät yksilön työyhteisöön tai muuhun ympäröivään yhteisöön. Henkilökohtaiset ryhmät puolestaan liittyvät perheeseen, ystäväpiiriin tai harrastuksiin.
  • Ryhmät voivat olla satunnaisiakin, kuten vaikkapa rock-konsertin yleisö. Satunnaisryhmän jäsenet ovat vain tilapäisesti tekemisissä: sen kokoontuminen ei perustu yhteisiin tavoitteisiin vaan yksilöllisiin syihin tai kiinnostuksiin.
  • Ryhmät saattavat kokoontua ja työskennellä yhdessä ainoastaan tietokoneen välityksellä, esimerkiksi sähköpostitse. Kasvokkain kokoontuvat ryhmät ovat vuorovaikutuksessa samassa paikassa samaan aikaan, kun taas tietokonevälitteiset tai hajautetut ryhmät eivät ole sidottuja aikaan tai paikkaan.
  • Tiimi on tavoitteellinen ja yhteisvastuullinen ryhmä. Käytännön työelämässä tiimeissä on usein tiiminvetäjiä, jotka koordinoivat toimintaa. Tiimin jäsenet voivat myös olla yhteisvastuussa tavoitteen saavuttamisesta, jolloin johtajuus on yhteistä tiimin jäsenille.
Lue lisää:
Rakenne
Johtajuus


Vuorovaikutus

Ryhmää ei ole ilman vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä. Vuorovaikutus käynnistää ryhmien toiminnan ja myös ylläpitää sitä. Ryhmän toimintaa voidaankin analysoida tarkastelemalla ryhmän jäsenten vuorovaikutusta. Ryhmissä saadaan kokemusta niiden toiminnasta ja vuorovaikutuksesta. Aiemmissa ryhmätilanteissa opitut tiedot ja taidot vaikuttavat seuraaviin ryhmätilanteisiin.

Viestintä


Viestintä on prosessi, jossa rakennetaan ja vastaanotetaan sanomia ja luodaan merkityksiä. Sanomat rakentuvat merkeistä. Merkki, esimerkiksi hymy, edustaa jotakin muuta kuin itseään: sillä on symbolinen, sovittu merkitys. Merkit muodostavat merkkijärjestelmän, esimerkiksi kielen. Kun katsotaan ryhmää viestinnän näkökulmasta, tarkastellaan sitä, kuinka yksilöt ovat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa viestinnän merkkijärjestelmien avulla.

Viestintä perustuu verbaaliseen (sanalliseen) ja nonverbaaliseen (sanattomaan) viestintään. Vaikka vuorovaikutuksen sisällöstä suuri osa rakentuukin kielen avulla, sanomia rakennetaan ja tulkitaan kaikkien merkkien perusteella. Sanoman muodostavat vasta verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä yhdessä. Jos esimerkiksi puheenvuoroa tarkastellaan pelkästään verbaalisen sisällön tasolla, voivat nonverbaalisen viestinnän ilmaisemat merkitykset jäädä huomiotta.

ESIMERKKI: Haalareiden hankinta

Ryhmän tehtävänä on hoitaa haalareiden hankinta omalle vuosikurssilleen. Ryhmä pohtii, mitä pitäisi tehdä.

Pohdi, millaisilla verbaalisilla ja nonverbaalisilla tavoilla keskustelussa ilmaistaan kuuntelemista? Mistä voi huomata kuuntelemattomuuden?

Katso video

NÄKÖKULMA: Teknologiavälitteinen viestintä hajautetuissa tiimeissä

Tutkija Anu Sivunen kertoo teknologiavälitteisestä viestinnästä hajautetuissa tiimeissä.

Pohdi, mitä etua ja toisaalta mitä haittaa viestinnän teknologiavälitteisyydestä voi olla ryhmän toiminnalle?

Katso video

Verbaalinen viestintä

Kieli eli sanoista rakentuva merkkijärjestelmä on verbaalisen eli sanallisen viestinnän perusta. Asiasisältöjä rakennetaan suureksi osaksi kielen avulla, koska usein sillä voidaan ilmaista asioita täsmällisimmin. Kielellinen käyttäytyminen on yleensä tiedostettua: viestijä on itse selvillä siitä, mitä sanoo. Verbaalisen viestinnän sisällön taso korostuu erityisesti tehtäväkeskeisissä ryhmissä, joissa käsiteltävät asiat saattavat olla hyvin moniulotteisia.

Jokainen viestijä antaa sanoille ja asioille merkityksiä omien kokemustensa sekä viestintätilanteen perusteella. Ryhmäviestintätilanteessa kehittyy ryhmän oma, yhteinen kieli. Samalla sanoille ja asioille syntyy täysin uusia, ryhmälle yhteisiä merkityksiä.iestintä on prosessi, jossa rakennetaan ja vastaanotetaan sanomia ja luodaan merkityksiä.

Lue lisää:
Yhteiset merkitykset

Nonverbaalinen viestintä

Nonverbaaliseen viestintään kuuluvat vuorovaikutuksen kaikki muut elementit paitsi kieli. Nonverbaalisen viestinnän merkkijärjestelmiä ovat:

  • kinesiikka eli ilmeet (esim. hymy), katse, eleet (esim. sormien naputus, pään puistelu), liikkeet ja asennot
  • proksemiikka eli välimatka ja tilankäyttö (esim. istumajärjestys, etäisyydet)
  • äänen ominaisuudet (esim. painotukset, voimakkuus)
  • kosketus (esim. kättely, halaaminen)
Nonverbaalisella viestinnällä on monia tehtäviä. Nonverbaaliset viestit, kuten katsekontakti, säätelevät ryhmän vuorovaikutusta, kuten puheenvuorojen vaihtoja ja palautteen antoa. Niiden avulla voidaan myös ilmaista tunteita ja osoittaa ryhmässä vallitsevia henkilösuhteita ja statuseroja. Nonverbaalinen viestintä voi täydentää verbaalista viestintää tai korvata sen joissain tilanteissa kokonaan.

Ryhmätilanteessa on mahdotonta olla viestimättä nonverbaalisesti, vaikka ei olisikaan verbaalisesti aktiivinen. Myös se, että ei osallistu keskusteluun tai katso ketään silmiin, voi viestiä jotain muille ryhmän jäsenille. Nonverbaalista viestintää tiedostetaan yleensä huonommin kuin verbaalista viestintää, mutta sitä voidaan käyttää harkitustikin. Nonverbaalinen viestintä on usein monimerkityksellistä, joten se saatetaan tulkita eri tavoin kuin puhuja on tarkoittanut. Lisäksi eri kulttuureissa on erilaisia käytäntöjä siitä, millaista nonverbaalista viestintää pidetään sopivana.

Kuunteleminen ja havainnointi

Ryhmäviestinnässä kuunteleminen ja havainnointi ovat keskeisessä asemassa. Kuunteleminen tarkoittaa kuullun asian aktiivista tulkintaa, erittelyä ja arviointia, ei vain passiivista hiljaa istumista ja toisen puheen kuulemista. Kuunteleminen on oman osallistumisen perusta ryhmässä, sillä esimerkiksi keskustelun eteneminen edellyttää kuuntelemista.

Kuunteleminen ja havainnointi ovat rinnakkaisia prosesseja. Niillä voidaan tarkoittaa samaa asiaa, mutta havainnointi käsitetään laajemmin. Havainnointi on havaitsemiseen perustuva aktiivinen prosessi, jossa aistihavainnoista tuotetaan merkityksiä. Havainnointi sisältää sekä verbaalisten että nonverbaalisten sanomien vastaanottamisen ja tulkinnan.

Ryhmäviestintätilanteessa kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot nousevat keskeisiksi. Nämä taidot ovat tärkeitä ryhmän asiatehtävien ja suhdetehtävien kannalta. Vuorovaikutuksen havainnointi antaa mahdollisuuden kehittää ryhmän jäsenten vuorovaikutustaitoja.

Havainnoinnin taito on perusta ryhmän toiminnan analysoinnille. Ryhmäviestintätilanteessa havainnointi on haasteellista, koska osallistujia on useita eikä kaikkia ehkä pystytä havainnoimaan yhtä hyvin. Vaikka ryhmässä ei voidakaan olla varmoja siitä, kuuntelevatko toiset, kuuntelemattomuus huomataan esimerkiksi keskustelun laadussa. Jos ryhmässä kuunnellaan ja havainnoidaan keskustelun kulkua, on toisten puheenvuoroista jatkaminen helpompaa.

Lue lisää:
Taidot
Asia- ja suhdetehtävät
Analysointi

Toiminta


Ryhmillä on erilaisia perustehtäviä. Perustehtävällä tarkoitetaan sitä, miksi ryhmä on alunperin muodostunut ja mitä tavoitteita se pyrkii täyttämään. Esimerkiksi opiskeluryhmän perustehtävä on oppiminen. Ryhmän perustehtävä vaikuttaa siihen, millaista vuorovaikutus ryhmän sisällä on.

Perustehtävästä riippumatta ryhmät tasapainoilevat asiatehtävien ja suhdetehtävien välillä. Asiatehtävät sisältävät mm. perustehtävästä ja työn suorittamisesta huolehtimisen. Suhdetehtäviin kuuluu mm. tuen antaminen ja koheesiosta huolehtiminen.

Koheesiolla tarkoitetaan ryhmän kiinteyttä ja sen jäsenten halua pysyä ryhmässä. Kun jäsenet haluavat kuulua ryhmään, he ovat todennäköisemmin sitoutuneita ryhmän tavoitteeseen. Koheesio voi joissain tilanteissa olla liian suuri, jolloin voidaan ajautua ryhmäajatteluun.

Suhdetehtävistä huolehditaan relationaalisen viestinnän avulla. Kaikki ryhmän suhdetasoon liittyvä vuorovaikutus on relationaalista viestintää. Sitä on aina olemassa, vaikka suhdetason asioista ei suoraan puhuttaisikaan. Relationaalista viestintää on sekin, miten toisiin suhtaudutaan. Relationaalinen viestintä voi ilmetä positiivisena, esimerkiksi tuen antamisena, tai negatiivisena, kuten väheksynnän osoittamisena.

NÄKÖKULMA: Sitoutuminen ja työskentely hajautetuissa tiimeissä

Tutkija Anu Sivunen kertoo sitoutumisesta ja työskentelystä hajautetuissa tiimeissä.

Minkälaisilla viestintävälineillä epävirallinen viestintä on mahdollista myös hajautetuissa tiimeissä? Miten hajautetun ryhmän sitoutuneisuutta olisi mahdollista lisätä?

Katso video

Lue lisää:
Ryhmäajattelu

Analysointi


Analysointi on systemaattista havaintojen tekemistä ja tulkintaa, ja se perustuu vuorovaikutuksen havainnointiin. Havainnointi on aina selektiivistä, koska ihmisen havaintokyky on rajallinen. Sekä havainnointiin että analysointiin liittyy siis aina tulkintaa.

Ryhmän vuorovaikutuksen analysoinnin avulla voidaan esimerkiksi kehittää ryhmän toimintaa. Analysoinnin avulla voidaan muun muassa huomata, mitkä tekijät vaikuttavat konfliktien syntymiseen ryhmässä. Lisäksi voidaan saada tietoa esimerkiksi ryhmän rakenteista. Analysoinnin avulla voidaan tehdä päätelmiä myös ryhmässä vallitsevista rooleista, normeista tai valtasuhteista.

Ryhmän vuorovaikutuksesta voidaan ottaa tarkastelun kohteeksi koko ryhmä tai yksilön toiminta ryhmässä. Ryhmätasolla voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, millaisia ratkaisuja ryhmä tekee tai millaisia menettelytapoja se valitsee. Yksilötasolla analysoidaan esimerkiksi sitä, kuinka yksilö toimii ryhmän jäsenenä ja millaisia taitoja ja vaikuttamispyrkimyksiä hänellä on. Riippumatta siitä, kummasta näkökulmasta ryhmän vuorovaikutusta tarkastellaan, näkökulma tulee suhteuttaa kokonaisuuteen. Yksilötason tarkastelussa voidaan nähdä myös ryhmän vaikutus yksilöiden toimintaan ja toisinpäin.

Ryhmäviestintää voidaan analysoida myös tehtävä- ja suhdetasolla. Tehtävätasolla tarkastellaan esimerkiksi sitä, mitä ryhmä käytännössä tekee ja miten se pyrkii tavoitteeseensa. Suhdetasolla analysoidaan esimerkiksi sitä, miten ryhmässä annetaan sosiaalista tukea ja ylläpidetään yksilöiden rooleja.

ESIMERKKI: Ryhmäviestinnän projektityö

Ryhmän tehtävänä on tehdä projektityö ryhmäviestinnästä. Ryhmä keskustelee aiheen valinnasta.

Tarkkaile videolta ryhmän vuorovaikutusta. Miten arvioisit tämän ryhmän toimintaa? Miten yksittäinen jäsen vaikuttaa ryhmän toimintaan?

Katso video

Lue lisää:
Havainnointi
Konfliktit
Rakenteet
Roolit
Normit
Valtasuhteet
Yksilö
Tehtävä- ja suhdetaso

Ryhmä systeeminä

Ryhmätasolla ryhmää voidaan tarkastella esimerkiksi avoimena systeeminä, joka on vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Systeeminäkökulma sopii erityisesti tehtäväkeskeisten, suhteellisen pysyvien ryhmien tarkasteluun.

Jo ennen ryhmäviestintätilannetta voidaan nähdä erilaisia ryhmän toimintaympäristöön, jäsenten ominaisuuksiin ja resursseihin liittyviä tekijöitä, ns. syötöksiä. Syötös voi olla esimerkiksi jonkun ryhmän jäsenen asiantuntijuus tai ryhmän käytettävissä oleva aika.
Ryhmä systeeminä
Ryhmä systeeminä


Tekijät, jotka vaikuttavat varsinaisessa viestintätilanteessa, ovat ns. prosessimuuttujia. Prosessimuuttujilla tarkoitetaan niitä ilmiöitä, jotka syntyvät ja kehittyvät ryhmän vuorovaikutuksessa. Niitä ovat esimerkiksi ryhmän menettelytavat sekä ryhmään muodostuvat roolit ja normit.

Ryhmäviestintätilanteessa syntyy ns. tuotoksia. Tuotoksia ovat ryhmän saavuttamat tulokset, kuten suoritettu tehtävä tai syntyneet ideat. Tuotoksia ovat myös ryhmän toiminnan vaikutukset jäseniin (esim. taitojen kehittyminen) ja ryhmän toimintaympäristöön (esim. ryhmän toiminnan ja ympäristön kehittyminen).

Palaute tarkoittaa reaktiota systeemin tuotoksiin. Palautteen avulla ryhmä voi tarkastella toimintaansa ja korjata sitä tavoitteiden suuntaan.

Avoimen systeemin osat ovat toisistaan riippuvaisia: jokainen osa vaikuttaa toisiin osiin ja myös koko systeemiin. Systeemi on jatkuvassa liikkeessä. Esimerkiksi prosessien tuloksena ryhmän jäsenten taidot voivat muuttua. Jäsenten taidot taas toimivat syötöksinä ja vaikuttavat siihen, millaisiksi ryhmäviestintätilanteet muotoutuvat.

Tuloksellisuus

Ryhmän toimintaa voidaan analysoida myös tuloksellisuuden näkökulmasta. Ryhmän tuloksellisuutta tarkastellaan esimerkiksi suhteessa sen tavoitteisiin. Voidaan analysoida, saavuttaako ryhmä tavoitteensa tai ovatko tavoitteet selkeitä ja kaikille yhteisiä.

Tuloksellisuutta analysoitaessa voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi ryhmän koheesioon ja jäsenten tyytyväisyyteen sekä rooli- ja normirakenteen tarkoituksenmukaisuuteen. Lisäksi ryhmä voi määritellä erilaisia seuranta- ja arviointikriteerejä tavoitteidensa saavuttamiselle.

Lue lisää:
Koheesio
Roolit
Normit


Prosessi

Ryhmän muotoutuminen on prosessi: muodostumisensa jälkeenkin ryhmä kehittyy koko ajan. Ryhmäprosessissa muodostuvat ja kehittyvät ryhmän normit ja jäsenten roolit, jotka ovat välttämättömiä ryhmän toiminnalle. Jokaisella ryhmällä on ajallinen ulottuvuutensa. Ryhmien historia vaikuttaa niiden toimintaan, ja eri-ikäisten ryhmien toiminnassa on todennäköisesti erilaisia piirteitä. Ryhmäprosessiin kuuluu myös ryhmän toiminnan päättyminen.

Muotoutuminen


Ryhmäprosessi kuvaa ryhmän muotoutumista ja kehittymistä. Ryhmäprosessi on jatkuvaa muutosta ja tapahtumista ryhmän toiminnassa. Ryhmät ovat dynaamisia eli jatkuvasti muotoutuvia. Ryhmän dynamiikka ilmenee siinä, miten ryhmän jäsenet erilaisine lähtökohtineen ovat vuorovaikutuksessa keskenään.

Lue lisää:
Jäsenet
Vuorovaikutus

Kehitysvaiheet

Tehtäväkeskeisen ryhmän kehittymistä voidaan kuvata eri vaiheiden kautta. Kehitysvaiheet voidaan erottaa toisistaan esimerkiksi ryhmän vuorovaikutuksen perusteella, mutta niillä ei välttämättä ole selkeää alkua ja loppua. Tuckmanin (1965) mukaan ryhmä etenee suhde- ja tehtävätasolla rinnakkaisten kehitysvaiheiden kautta.

  • Muotoutumisvaiheessa ryhmä orientoituu tehtävään. Perustehtävä saattaa olla vielä epäselvä. Suhdetasolla ryhmä etsii käyttäytymisen rajoja ja ryhmän sääntöjä. Ryhmä on riippuvainen johtajastaan.
  • Kuohuntavaiheessa uskalletaan jo esittää omia, eriäviäkin mielipiteitä. Ryhmän tehtävää ja johtajaa vastustetaan, ja konflikteja esiintyy. Jäsenet testaavat omaa rooliaan ryhmässä.
  • Normien muotoutumisvaiheessa ryhmän toiminnalle alkaa muodostua normeja. Tehtävätasolla ryhmän jäsenten yhteistyö ja avoimuus yleensä lisääntyvät. Suhdetasolla ryhmän koheesio kehittyy ja tunne ryhmään kuulumisesta kasvaa.
  • Tehtävän suorittamisvaiheessa energia suunnataan työskentelyyn. Toisia pyritään tukemaan tehtävän suorittamisessa, ja rooleista tulee joustavampia. Ryhmän jäsenten erilaisuus koetaan usein vahvuudeksi.
  • Ryhmän kehitysvaiheena voidaan pitää myös ryhmän toiminnan päättymistä, varsinkin jos ryhmä on muodostunut suorittamaan jotain tiettyä tehtävää. Useat työhön liittyvät ryhmät saattavat muodostua juuri tiettyä tehtävää tai projektia varten, jolloin ryhmän elinkaaren ja kehitysvaiheiden merkitys korostuu.
Ryhmän kehittyminen vaiheittain tarjoaa vain yhden näkökulman, ja se ottaa huomioon vain tehtäväkeskeiset ryhmät. Toisen näkökulman tarjoaa ryhmän muodostumisen tarkastelu rakenteiden kehittymisen kautta. Tällaisia näkökulmia ovat esimerkiksi rakenteistuminen ja symbolinen lähentyminen.

Lue lisää:
Suhde- ja tehtävätaso
Perustehtävä
Konfliktit
Roolit
Normit
Koheesio

Rakenteistuminen

Ryhmän muodostumisprosessia voidaan tarkastella rakenteistumisen eli strukturaation näkökulmasta (Giddens 1984). Ryhmän muodostuminen on prosessi, ryhmä rakentaa itseään koko ajan uudelleen vuorovaikutuksen avulla.

Ryhmän rakenteet muodostuvat eli se rakenteistuu jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa. Ryhmän rakenteet ovat ryhmän toimintaan vaikuttavia tekijöitä, kuten rooleja ja normeja. Rakenteet ovat riippuvaisia toisistaan, esimerkiksi jäsenten väliset suhteet vaikuttavat siihen, millaisia rooleja ryhmään syntyy.

Ryhmät pyrkivät koordinoimaan toimintaansa. Se on haasteellista, koska vuorovaikutukseen liittyy odottamattomia seurauksia sekä satunnaistekijöitä. Näiden vaikutuksesta ryhmään voi syntyä rakenteita tai olemassaolevat rakenteet voivat muuttua. Esimerkiksi yksittäisten henkilöiden satunnaisista myöhästymisistä voi muodostua normi, jonka mukaan myöhästyminen on ryhmässä sallittua. Ryhmän toimintaa voidaan myös tarkoituksellisesti muuttaa vuorovaikutuksen avulla.

Lue lisää:
Roolit
Normit

Symbolinen lähentyminen

Ryhmäprosessia voidaan tarkastella symbolisen lähentymisen eli symbolisen konvergenssin näkökulmasta (Bormann 1986). Symbolinen lähentyminen tarkoittaa merkitysten jakamista ja yhdentymistä ryhmän sisällä.

Yksilöt liittävät asioihin tiettyjä merkityksiä esimerkiksi aiempien kokemustensa perusteella. Vuorovaikutuksessa ryhmän jäsenten merkityksenannot voivat lähentyä ja muodostua ryhmälle yhteisiksi. Esimerkiksi ryhmä voi alkaa kertoa omia "sisäpiirivitsejä", joiden merkitys on ryhmälle yhteinen, mutta ryhmän ulkopuolella niitä ei ymmärretä.

Ryhmä voi keskustelussaan viitata johonkin hetkeen ryhmän yhteisessä historiassa, esimerkiksi onnistuneeseen ongelmanratkaisutilanteeseen. Tällöin ryhmään syntyy yhteisiä toimintatapoja ja ryhmän koheesio lisääntyy. Symbolinen lähentyminen vaikuttaa suurelta osin ryhmän kulttuurin muodostumiseen. Ryhmän kulttuuri tarkoittaa ryhmälle yhteisiä arvoja, asenteita, toimintatapoja ja normeja.

Lue lisää:
Koheesio

Normit


Ryhmän vuorovaikutuksessa luodaan aina erilaisia normeja, jotka ovat välttämättömiä ryhmän toiminnalle. Ne asettavat rajoja ryhmän jäsenten sopivalle ja sopimattomalle käyttäytymiselle. Normit voivat olla eksplisiittisiä, eli kirjoitettuja tai ääneen lausuttuja sääntöjä. Ryhmässä on aina myös implisiittisiä normeja eli ääneen sanomattomia tapoja. Implisiittisten normien olemassaolo tiedostetaan usein vasta kun joku rikkoo niitä. Normeja on aina olemassa, vaikkei ryhmä olisikaan niistä tietoinen.

Normit muotoutuvat osana ryhmän kulttuurin kehittymistä. Kulttuuri vaikuttaa siihen, millaisia normeja ryhmään syntyy, mutta normit myös muokkaavat ryhmän kulttuuria. Normit ohjaavat ryhmän koko viestintäprosessia, kuten sitä kenelle ryhmässä puhutaan, miten puhutaan ja mistä aiheista puhutaan. Normit ovat melko vakiintuneita, vaikka ne sallisivat ryhmälle vahingollistakin käyttäytymistä, esimerkiksi jatkuvaa myöhästelyä. Normeja on kuitenkin mahdollista asettaa ja muuttaa esimerkiksi keskustelemalla niistä ja niiden rikkomisesta yhdessä.

Uusi jäsen huomaa ryhmän normit usein vasta kun hän tietämättään rikkoo niitä. Tullessaan ryhmään hän ikään kuin haastaa ryhmän normirakenteen. Ryhmään sosiaalistuessaan hän oppii ryhmän kulttuurin ja normit, tai hän saattaa myös muuttaa niitä. Sosiaalistumisprosessissa ryhmän ulkopuolisesta yksilöstä tulee osa ryhmää.

Lue lisää:
Kulttuuri

Roolit


Roolin käsitettä käytetään monissa eri yhteyksissä. Ryhmätilanteessa rooli tarkoittaa sellaista ryhmän jäsenen käyttäytymistä tai osallistumistapaa, jota muut häneltä odottavat. Jokaiselle ryhmän jäsenelle kehittyy ryhmän vuorovaikutuksessa rooli tai rooleja. Roolit voivat olla vakiintuneita kaavoja yksilön käyttäytymisessä, mutta usein ne kuitenkin vaihtelevat tilanteesta toiseen. Roolit ovat välttämättömiä, jotta ryhmä voisi toimia hyvin. Jos yksi jäsen lähtee ryhmästä pois, ryhmän roolirakenne voi muuttua ja tehtävät jakaantua uudelleen.

Ryhmässä voi olla virallisia ja epävirallisia rooleja. Viralliset roolit ovat ennalta määrättyjä tai niistä voidaan sopia yhdessä, esimerkiksi kokoukselle voidaan valita puheenjohtaja. Epäviralliset roolit ilmenevät ryhmän jäsenen toistuvana käyttäytymisenä. Ne muodostuvat ja kehittyvät ryhmän vuorovaikutuksessa. Ryhmän perustehtävä ja jäsenten väliset suhteet vaikuttavat siihen, millaisia rooleja ryhmässä syntyy.

ESIMERKKI: Ryhmäviestinnän projektityö

Ryhmän tehtävänä on tehdä projektityö ryhmäviestinnästä. Ryhmä keskustelee aiheen valinnasta.

Millaisia rooleja tässä ryhmäkeskustelussa mielestäsi on? Mistä päätelmäsi syntyy?

Katso video

Lue lisää:
Vuorovaikutus
Perustehtävä

Epävirallisia rooleja

Epävirallisia rooleja voidaan ryhmitellä esimerkiksi seuraavasti:

  • Tehtäväkeskeiset roolit auttavat ryhmää saavuttamaan tavoitettaan. Tällaisia rooleja ovat esimerkiksi arvioija, joka arvioi kriittisesti ryhmän suoritusta, ja ehdottaja, joka tekee uusia ehdotuksia ja avaa näkökulmia käsiteltävään asiaan.
  • Suhdekeskeiset roolit ylläpitävät ja kehittävät jäsenten välisiä suhteita ja ilmapiiriä. Näihin rooleihin kuuluvat esimerkiksi sovittelija, joka konfliktitilanteessa pyrkii kompromisseihin, ja portinvartija, joka pyrkii pitämään viestintäkanavat avoimina ja rohkaisee kaikkia osallistumaan. Portinvartija voi toimia myös päinvastaisesti eli pantata tietoa.
  • Yksilökeskeiset roolit liittyvät yksilön taipumuksiin toimia. Tällaiset roolit eivät palvele ryhmän perustehtävää vaan yksilön omia tavoitteita. Yksilökeskeisiin rooleihin kuuluvat esimerkiksi vastarannan kiiski, joka vastustaa kaikkea, ja dominoija, joka pyrkii johtamaan ja manipuloimaan muita.
Lue lisää:
Kompromissi
Yksilö
Perustehtävä


Osallistujat

Yksilöt osallistuvat erilaisiin ryhmätilanteisiin eri tavoilla. Palavereista, ryhmätöistä ja muista ryhmätilanteista saadut kokemukset vaikuttavat ryhmiin asennoitumiseen. Kielteiset kokemukset ryhmistä saattavat herättää vastenmielisyyttä ryhmässä toimimista kohtaan, mikä voi vaikeuttaa ryhmässä työskentelyä. Positiivisia kokemuksia voidaan saada esimerkiksi onnistuneista ongelmanratkaisutilanteista. Osallistumalla ryhmiin yksilö voi myös kehittää omia ryhmätaitojaan. Taitojen kehittyminen voi helpottaa ryhmissä toimimista ja vaikuttaa siten ryhmäasenteisiinkin.

Yksilö


Ryhmän toimintaa voidaan tarkastella ryhmän tai yksilön näkökulmasta. Yksilön näkökulmasta keskitytään tarkastelemaan yksilön osallistumista ryhmän toimintaan ja sitä, miten yksilön toiminta vaikuttaa koko ryhmään.

Puheenvuorojen kautta voidaan tarkastella, kuinka yksilö osallistuu ja millaisia funktioita hänen osallistumisensa keskustelussa täyttää. Osallistumistapojen perusteella voidaan tehdä päätelmiä esimerkiksi viestintäkäyttäytymisen taidokkuudesta tai siitä, millaisia rooleja yksilöllä on ryhmässä.

Yksilön osallistumistapoihin vaikuttavat monenlaiset yksilön ominaisuudet, kuten persoonallisuuden piirteet, asenteet, arvot, tunteet, ajattelutavat ja vuorovaikutustaidot. Yksilöllä voi olla taipumus osallistua ryhmän toimintaan toistuvasti samalla tavalla, joten osallistumistavat voidaan tulkita myös rooleina. Yksilön toimintaan vaikuttaa myös ryhmä, jonka jäsen hän on.

Keskeistä osallistumistavoissa on niiden tarkoituksenmukaisuus ja joustavuus. Esimerkiksi puheenvuorot, joissa täsmennetään asiaa tai esitetään kysymyksiä, voivat edistää ryhmän asiatehtäviä. Ryhmän suhdetehtäviä tukevissa puheenvuoroissa taas voidaan esimerkiksi kannustaa toisia. Taitava yksilö osallistuu ryhmätilanteeseen tarpeen mukaan sekä asia- että suhdetehtäviä edistävällä tavalla.

ESIMERKKI: Haalareiden hankinta

Ryhmän tehtävänä on hoitaa haalareiden hankinta omalle vuosikurssilleen. Ryhmä pohtii, mitä pitäisi tehdä.

Tarkkaile keskustelijoita ja heidän osallistumistapojaan. Miten keskustelijat pyrkivät edistämään ryhmän suhde- ja/tai asiatehtäviä?

Katso video

Lue lisää:
Ryhmän tai yksilön näkökulma
Asia- ja suhdetehtävät
Roolit

Vuorovaikutustaidot

Yksilön vuorovaikutustaidot vaikuttavat siihen, miten yksilö toimii ryhmän jäsenenä. Vuorovaikutustaitoja ovat mm.

  • kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot
  • argumentointitaidot
  • taito osoittaa tukea
  • taito ottaa ja pitää puheenvuoroja
  • taito jatkaa toisen puheenvuorosta
  • taito ylläpitää keskustelua
Ryhmäviestintätilanteessa tärkeiksi nousevat erityisesti kuuntelemisen ja havainnoinnin taidot. Esimerkiksi puheenvuorojen vaihtumista säädellään nonverbaalisen viestinnän havainnoinnin avulla.

Taitava ryhmäviestintä edellyttää sekä tehtävä- että suhdekeskeisten taitojen hallintaa. Ryhmän tavoite ja tehtävä vaikuttavat siihen, millaisia taitoja erilaisissa ryhmätilanteissa erityisesti tarvitaan. Tehtäväkeskeiset taidot tukevat ryhmää tavoitteen saavuttamisessa. Näihin taitoihin kuuluvat mm. taito pysyä tehtävässä ja taito esittää erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Suhdekeskeiset taidot puolestaan tukevat ryhmän ilmapiiriä ja suhteiden luomista ja ylläpitoa. Näihin taitoihin kuuluvat mm. konfliktinhallintataidot ja taito osoittaa tukea. Esimerkiksi kuuntelemisen taito on ryhmän suhde- ja asiatehtävien kannalta tärkeä taito.

Taitava toiminta ryhmässä perustuu siihen, että yksilöllä on tietoa ryhmäviestinnästä, ryhmäprosesseista ja rakenteista ja että hän osaa tunnistaa erilaisia ryhmäilmiöitä. Ryhmäviestintätaidot ovat opittavia ja harjoiteltavia niin kuin muutkin taidot, kuten lukeminen tai vieraan kielen oppiminen. Ryhmäviestintätaitojen kehittämiseen tarvitaan oman viestintäkäyttäytymisen ennakointia ja arviointia, eli viestinnän metakognitiivisia taitoja. Oman toiminnan tarkkailu auttaa tunnistamaan ne osa-alueet, jotka jo hallitsee, ja ne, jotka kaipaavat vielä kehittämistä.

NÄKÖKULMA: Ryhmäviestintätaidot osana ammattitaitoa

Puheviestinnän lehtori Emma Kostiainen valottaa ryhmäviestinnän ja ryhmäviestintäosaamisen merkitystä työelämässä.

Pohdi ryhmäviestintäosaamisen merkitystä omassa työssäsi (tai kesätyössä, vapaaehtoistyössä, luottamustehtävässä...).

Katso video

Lue lisää:
Kuunteleminen ja havainnointi
Nonverbaalinen viestintä
Ryhmäviestintä
Suhde- ja asiatehtävät
Ryhmäprosessi
Rakenteet

Johtajuus


Useissa ryhmissä on johtaja, joka koordinoi ryhmän toimintaa ja edustaa ryhmää ulospäin. Ryhmässä voi olla virallinen ja/tai epävirallinen johtaja. Virallinen johtaja valitaan johonkin tiettyyn tehtävään, esimerkiksi kokoukselle voidaan valita puheenjohtaja. Ryhmässä voi olla virallinen johtaja myös jo olemassaolevan aseman tai vallan perusteella, esimerkiksi organisaation johtaja on usein myös pienemmän työryhmän johtaja. Epävirallisen johtajan rooli syntyy ryhmän vuorovaikutuksessa kuten muutkin ryhmän roolit. Ryhmän jäsen, jolla on epävirallisen johtajan rooli, on usein aktiivinen osallistumaan ja kannustaa muita sitoutumaan ryhmän toimintaan.

Johtajuus on vuorovaikutusta, jonka avulla vaikutetaan muiden ryhmän jäsenten asenteisiin ja toimintaan. Johtajuudella tarkoitetaan toimintaa, jolla tulisi tukea ryhmän tavoitetta ja ottaa huomioon ryhmän ja sen jäsenten tarpeet. Johtajan ja ryhmän jäsenten toiminta on riippuvaista toisistaan, sillä johtajuus syntyy ryhmän vuorovaikutuksessa ja sitä harjoitetaan juuri vuorovaikutuksen avulla. Toisaalta johtajuus liittyy yksilön ominaisuuksiin, toisaalta sitä voi kehittää ja harjoitella.

NÄKÖKULMA: Ryhmän johtaminen organisaation näkökulmasta

Tutkija Maijastiina Rouhiainen kertoo ryhmän johtamisesta.

Pohdi, mikä merkitys johtajuudella ja johtamisella on ryhmän viestinnässä ja toiminnassa.

Katso video

Lue lisää:
Roolit
Vuorovaikutus

Valta ja vastuu

Johtajalla on vaikutusvaltaa suhteessa muihin ryhmän jäseniin. Tämä valta voi tulla esimerkiksi tietyn aseman, kuten puheenjohtajuuden kautta tai ryhmälle olennaisen asiantuntijuuden ansiosta. Myös muilla ryhmän jäsenillä voi olla valtaa vaikuttaa toisiin, vaikka heillä ei olisikaan johtajan asemaa. Johtaja voi delegoida valtaansa muille ryhmän jäsenille, jolloin jäsenten motivaatio ja ryhmään sitoutuminen usein kasvavat.

Johtajan vaikutusvalta tuo mukanaan vastuuta ja odotuksia. Ryhmä voi esimerkiksi odottaa, että johtaja

  • organisoi koko ryhmätilannetta ja koordinoi ryhmän menettelytapoja
  • arvioi kriittisesti ryhmän suorituksia
  • ohjaa ryhmää suunnittelemaan tavoitteen saavuttamiskeinoja sekä arvioimaan omaa toimintaansa
  • kehittää ryhmän ilmapiiriä ja suhteita, pystyy hallitsemaan konflikteja ja rohkaisee ryhmän jäseniä osallistumaan
  • edustaa ryhmää ulospäin ympäröivään organisaatioon.
Ryhmää ympäröivä organisaatio voi odottaa, että johtajalla on myönteistä vaikutusta ryhmään ja sen tehtävään. Erityisesti tehtäväkeskeisissä ryhmissä johtajan rooliin kuuluu usein toimia yhdyshenkilönä ryhmän ja sitä ympäröivän organisaation välillä.

Yhteinen johtajuus

Kaikissa ryhmissä ei välttämättä ole johtajaa. Esimerkiksi monet tiimit ovat yhteisvastuullisia ryhmiä, joissa johtajuus on yhteistä kaikille tiimin jäsenille. Käytännössä useilla tiimeillä on tiiminvetäjä, joka koordinoi koko ryhmän toimintaa.

Asiantuntijatiimeissä yhdistetään erilaista osaamista tiimin yhteiseksi asiantuntijuudeksi. Tällaisissa ryhmissä jokainen tiimin jäsen voi käyttää enemmän valtaa omalla asiantuntijuusalueellaan. Kaikki jäsenet ovat kuitenkin yhdessä vastuussa ryhmän tavoitteen saavuttamisesta. Ryhmä voi siis toimia hyvin ilman erillistä johtajaa, muttei ilman johtajuutta!

Lue lisää:
Tiimit


Työskentely

Ryhmissä esimerkiksi opiskellaan, ideoidaan, tehdään päätöksiä sekä pidetään erilaisia palavereja ja kokouksia. Tiimityöskentely on yleistynyt ja monissa organisaatioissa on siirrytty tiimirakenteeseen. Nykyään monet työelämän ryhmät ovat suhteellisen lyhytaikaisia, ja ne muodostetaan esimerkiksi jotain tiettyä projektia varten tai jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Työelämän ryhmätkään eivät ole vain tehtäväkeskeisiä, vaan työpaikoilla viihdytään yhdessä sekä annetaan ja haetaan sosiaalista tukea.

Lue lisää:
Tiimityöskentely

Päätöksenteko


Ryhmän päätöksenteolla tarkoitetaan prosessia, jossa ryhmä tekee päätöksiä valitsemalla tarkoituksenmukaisimman vaihtoehdon jo olemassa olevien vaihtoehtojen väliltä. Myös ongelman- tai tehtävänratkaisu voidaan nähdä päätöksentekona.

Päätöksiä tehdään ryhmissä, koska ryhmän jäsenten yhteistyön tulos voi ylittää yksittäisten jäsenten osaamisen. Monimutkaisissa asioissa yksilöllä ei välttämättä ole kaikkea tietoa tai resursseja tehokkaan päätöksen tekemiseen. Lisäksi ryhmän jäsenet edustavat usein erilaisia näkökulmia, jolloin asioita pystytään tarkastelemaan monesta suunnasta. Ryhmän päätöksentekoon osallistuminen voi auttaa ryhmän jäseniä ymmärtämään päätöstä ja sitoutumaan sen toteuttamiseen. Näitä ryhmässä toimimisen etuja kutsutaan synergiaeduiksi.

Ryhmä ei kuitenkaan aina ole paras mahdollinen työskentely-ympäristö. Yksilö voi suoriutua päätöksenteossa ryhmää paremmin etenkin, kun päätös edellyttää nopeita ratkaisuja tai kun yksilöllä on kaikki päätöksentekoon tarvittava tieto. Ryhmät saattavat toimia tehottomasti ja hankaloittaa päätöksentekoa. Silti ryhmässä työskentelemistä pidetään usein itsestäänselvyytenä.

Yksi päätöksenteon keskeinen väline on argumentointi. Argumentoinnilla tarkoitetaan väitteiden tukemista, muotoilemista ja arviointia muiden vakuuttamiseksi. Argumentoinnin avulla tuodaan esille erilaisia vaihtoehtoja ja punnitaan niiden hyviä ja huonoja puolia. Päätöksentekoprosessissa tarvitaan argumentointia, jotta ryhmä voisi tehdä laadukkaita päätöksiä.

ESIMERKKI: Ryhmäviestinnän projektityö ja Haalareiden hankita

Ensimmäisellä videolla ryhmän tehtävänä on tehdä projektityö ryhmäviestinnästä. Ryhmä keskustelee aiheen valinnasta.
Toisella videolla ryhmän tehtävänä on hoitaa haalareiden hankinta omalle vuosikurssilleen ja ryhmä pohtii, mitä pitäisi tehdä.

1. Katso molemmat videot. Miten keskusteluissa argumentoidaan?
2. Miten keskustelut etenevät ja kuinka ryhmän päätös syntyy?

Katso video Ryhmäviestinnän projektityö
Katso video Haalareiden hankita

Funktionaalinen näkökulma

Päätöksenteon laatua voidaan tarkastella esimerkiksi funktionaalisen näkökulman kautta. Gouranin ja Hirokawan (1983) tutkimusten mukaan näyttäisi siltä, että laadukkaita päätöksiä tekevät ryhmät, joiden päätöksentekokeskustelussa tietyt kriteerit täyttyvät. Tällaisessa päätöksentekoprosessissa ryhmä:

  • määrittelee ja ymmärtää päätöksenteon tavoitteen
  • määrittelee hyväksyttävän päätöksen kriteerit
  • etsii realistisia ja hyväksyttäviä vaihtoehtoja
  • arvioi vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia
Jos nämä kriteerit täyttyvät, on päätöstä arvioitu kriittisesti ja sille on esitetty vaihtoehtoja. Päätöksenteon laatu voi kärsiä, jos kriteerit eivät täyty.

Polarisaatio

Polarisaatio on esimerkki ryhmän vaikutuksesta yksilöiden toimintaan. Polarisaatio tarkoittaa sitä, että ryhmä pyrkii päätöksenteossaan joko suurempaan riskinottoon tai suurempaan varovaisuuteen, kuin ryhmän jäsenet tekisivät yksin. Jäsenet vertaavat omia argumenttejaan toisten argumentteihin, jolloin riskinotto tai maltillisuus lisääntyy. Kun jäsenten mielipiteet ja argumentit lähestyvät ääripäitä, myös ryhmän päätöksenteko liukuu kohti ääripäitä.

Ryhmille on tyypillistä, että jäsenet pyrkivät saamaan sosiaalista hyväksyntää ryhmältä ja muilta jäseniltä. Riskinotto tai maltillisuus lisääntyy, koska luullaan ryhmän arvostavan sitä. Polarisaatioon voivat vaikuttaa myös kuviteltu ryhmän ulkopuolinen paine tai jonkun ryhmän jäsenen suostuttelu.

Ryhmän jäsenet saattavat esimerkiksi kokea, että ryhmä tai ympäröivä organisaatio arvostaa riskinottoa talousasioissa. Tällöin ryhmä voi tehdä riskialttiimpia päätöksiä talousasioissa, kuin jäsenten yksittäiset mielipiteet edellyttäisivät. Ryhmän jäsenten yhteisestä päätöksestä tulee siis jotain muuta kuin yksittäisten jäsenten päätöksistä tulisi.

Lue lisää:
Yksilö

Ryhmäajattelu

Ryhmän päätöksenteko ei ole aina tehokasta, ja se voi johtaa myös huonoihin ja argumentoimattomiin päätöksiin. Ryhmäajattelu (Janis 1982) on ilmiö, joka syntyy, kun päätöksenteossa pyritään välttämään erimielisyyksiä ja konflikteja. Tällaisessa tilanteessa ryhmä luo erittäin korkean koheesion, ja syntyy illuusio siitä, että kaikki ovat samaa mieltä. Ryhmä ikään kuin suojataan kriittiseltä ajattelulta: vaihtoehtoja ei pyritä etsimään eikä asioita haluta kyseenalaistaa, jotta erimielisyyksiä ei syntyisi. Tätä ei kuitenkaan tiedosteta, vaan ryhmä luulee toimivansa järkevästi. Ryhmän jäsenet saattavat tuntea, että ryhmä on erehtymätön, joten ulkopuolista tietoa tai arviointia ei koeta tarpeelliseksi.

Ryhmäajattelua esiintyy eniten ryhmissä, joissa on hyvin korkea koheesio ja jotka kokevat painetta konsensuksen eli yksimielisyyden saavuttamiseen. Ryhmäajatteluun voidaan sortua erityisesti silloin, kun ryhmä tuntee painetta nopeaan päätöksentekoon tai se pyrkii miellyttämään jotain ulkopuolista tahoa.

Ryhmän johtajalla on ryhmäajattelun syntymiseen suuri vaikutus. Esimerkiksi ryhmässä ei välttämättä uskalleta kritisoida voimakkaan johtajan mielipiteitä. Johtajan tehtävänä olisi kannustaa ryhmää argumentoimaan ja arvioimaan vaihtoehtoja kriittisesti. Ryhmäajattelun välttämiskeinona voidaan myös käyttää erillistä kriittistä arvioijaa. Kriittinen arvioija voi olla joku ryhmän jäsenistä, ryhmän ulkopuolinen henkilö tai toinen ryhmä.

Lue lisää:
Konfliktit
Koheesio
Johtaja

Ongelmanratkaisu

Ryhmissä ratkotaan monenlaisia tehtäviä ja ongelmia. Ongelmalla tarkoitetaan ristiriitaa todellisen tilanteen ja toivotun tilanteen välillä. Ongelmanratkaisuprosessissa pyritään pääsemään epätyydyttävästä tilanteesta toivottuun ja voittamaan tavoitteen saavuttamisen esteet. Myös esimerkiksi suunnittelua tai ideointia voidaan pitää ongelman- tai tehtävänratkaisuprosessina.

Ongelman- ja tehtävänratkaisuprosesseissa pyritään selvittämään millainen ongelma tai tehtävä on ja millaisin edellytyksin se voidaan ratkaista. Aluksi voidaan pohtia esimerkiksi:

  • kuinka kiinnostava ja motivoiva ongelmanratkaisutehtävä on
  • kuinka tuttu ongelma on ryhmälle
  • kuinka paljon taitoja ja työtä ratkaisuun tarvitaan
  • millaisin kriteerein jokin ratkaisuvaihtoehto voidaan hyväksyä
Ongelmanratkaisuprosessit ovat käytännössä usein vapaamuotoisia eikä niissä noudateta mitään tiettyä kaavaa. Varsinainen ongelmanratkaisuprosessi voi kuitenkin olla helpompi, jos ryhmä pohtii kunnolla, minkälainen ongelma on ja mitä se vaatii.

Reflektiivinen ongelmanratkaisu

Yhden keinon ongelmanratkaisun pohjaksi tarjoaa reflektiivinen ajattelu (Dewey 1910). Se tarkoittaa yksilön pyrkimystä tarkastella tietoisesti omaa toimintaansa. Ryhmässä reflektiivinen ongelmanratkaisu tarkoittaa sitä, että ryhmä arvioi ongelmanratkaisuprosessissa tekemiään valintoja. Ryhmän toiminnan reflektointi voi auttaa laadukkaisiin ratkaisuihin pääsyä.

Ongelmanratkaisuprosessissa voidaan edetä esimerkiksi näin:

  • Määritellään ongelma, jotta kaikki ymmärtäisivät sen samalla tavalla. Pohditaan, millainen ongelma on ja mitä syitä ja seurauksia sillä voi olla.
  • Pohditaan, millaiseen ratkaisuun oltaisiin vähimmillään valmiita tyytymään ja mitkä olisivat hyvän ratkaisun kriteerit.
  • Hyviä ratkaisuvaihtoehtoja tuotetaan mahdollisimman paljon. Niistä jokaista arvioidaan, myös niiden kielteisiä seurauksia. Lopuksi valitaan paras vaihtoehto.
  • Ratkaisun täytäntöönpanosta ja testauksesta huolehditaan.
Kaikissa ongelmanratkaisuprosesseissa ei välttämättä tarvitse käydä läpi kaikkia näitä vaiheita. Esimerkiksi voi olla ongelmia, joihin ei ole olemassa monia ratkaisuvaihtoehtoja. Reflektiivisen ongelmanratkaisun näkökulma korostaa sitä, että ryhmä tarkkailee toimintaansa ja on tietoinen niistä ratkaisuista, joita se tekee.

Konfliktit


Ryhmä koostuu erilaisista yksilöistä, joten ryhmätilanteissa joudutaan kohtaamaan erilaisia mielipiteitä, toimintatapoja ja tavoitteita. Eriävät mielipiteet ja tavoitteet saattavat synnyttää konflikteja. Konfliktilla tarkoitetaan verbaalisesti tai nonverbaalisesti ilmaistua ristiriitaa vähintään kahden ryhmän jäsenen välillä. Yleensä konfliktin osapuolilla on erilaiset mielipiteet ryhmän tavoitteesta ja sen saavuttamiskeinoista. Lisäksi toisen osapuolen tavoitteet koetaan usein esteenä omien tavoitteiden saavuttamiselle.

Erimielisyydet ja konfliktit ovat luonnollisia ja väistämättömiä ilmiöitä aina kun erilaiset ihmiset kokoontuvat yhteen. Konfliktin voi aiheuttaa esimerkiksi

  • asiatason erimielisyys
  • erimielisyys menettelytavoissa (esimerkiksi kuinka ryhmä suorittaa perustehtäväänsä.
  • erimielisyys ryhmän työnjaosta ja sen tasapuolisuudesta
  • jäsenten väliset suhteet tai ilmapiiri.
Lue lisää:
Verbaalisuus
Nonverbaalisuus
Perustehtävä

Konfliktinhallinta

Konflikti ei ole ryhmässä aina huono ja tuhoisa asia. Se on luonnollinen osa ryhmien ongelmanratkaisu- ja päätöksentekoprosesseja sekä ryhmien muotoutumista ja kehittymistä. Esimerkiksi päätöksentekoprosessissa syntynyttä konfliktia voidaan hyödyntää kriittisen keskustelun herättäjänä. Olennaista on löytää keinoja, joilla konflikteja voidaan ryhmässä hallita.

Ryhmän jäsenet pyrkivät hallitsemaan konflikteja eri tavoin: toiset pyrkivät omien tavoitteidensa ja toiset ryhmän tavoitteiden saavuttamiseen.

Konfliktinhallintatyylit
Konfliktinhallintatyylit


  • Kilpaileva tyyli tarkoittaa sitä, että pyritään tuomaan esiin omia tavoitteita ja vähättelemään toisten tavoitteita. Vain yksi voi voittaa ja muut häviävät.
  • Mukautuva osapuoli antaa toisille periksi ja huolehtii enemmän muiden tavoitteista kuin omistaan.
  • Välttelevän tyylin valitseva osapuoli haluaa pois konfliktitilanteesta esimerkiksi vaihtamalla puheenaihetta. Hän voi myös olla vain passiivinen sivustaseuraaja, vaikka olisikin eri mieltä kuin muut.
  • Kompromissiin pyrkivä tyyli on keskitien vaihtoehto. Siinä konfliktin osapuolten tavoitteet saadaan osittain toteutumaan, mutta kaikki joutuvat myös luopumaan joistain tavoitteistaan.
  • Yhteistyötä tavoitteleva toiminta on vaikeinta. Siinä pyritään maksimoimaan kaikkien "voitot" eli löytämään yhdessä konfliktiin lopputulos, johon kaikki voisivat olla tyytyväisiä. Tämä vie ryhmältä paljon aikaa, mutta sen toteuduttua kaikki jäsenet voivat asettua lopputuloksen taakse.
Lue lisää:
Ongelmanratkaisu
Muotoutuminen
Päätöksenteko

Konfliktien vaikutuksia

Ryhmän kehittyessä erityisesti kuohuntavaiheessa syntyy paljon konflikteja. Silloin ryhmän jäsenet etsivät omaa paikkaansa ryhmässä, mikä saattaa synnyttää kilpailua rooleista ja huomiosta. Konfliktit ovat luonnollisia ryhmän kehityksessä, ja ne voivat lisätä ryhmän koheesiota. Kuohuntavaihe voi olla myös oppimisen vaihe, sillä kun konflikteja syntyy, jäsenet oppivat enemmän toistensa mielipiteistä.

Konflikteilla voi olla ikäviä vaikutuksia, sillä ne voivat aiheuttaa pahaa mieltä ryhmässä, alentaa koheesiota tai jopa hajottaa ryhmän kokonaan. Erimielisyyttä ja konflikteja ei pidä kuitenkaan vältellä loputtomiin. Liiallinen konfliktien välttely saattaa johtaa huonompiin ratkaisuihin ja päätöksiin tai esimerkiksi ryhmäajatteluun.

Selvitetty konflikti voi vaikuttaa positiivisesti ryhmän toimintaan. Se voi esimerkiksi

  • lisätä ymmärrystä ihmisiä ja asioita kohtaan
  • lisätä jäsenten motivaatiota tehtävän suorittamiseen
  • auttaa ryhmää pysymään tehtävässä
  • tuottaa parempia päätöksiä ja ratkaisuja ja tuoda esiin uusia ideoita
  • kohottaa ryhmän koheesiota ja korjata ryhmän viestinnässä olleita katkoksia.
Konfliktin käsittelytavat ja sen lopputulokset vaikuttavat hyvin paljon siihen, miten tuleviin konflikteihin suhtaudutaan.

Lue lisää:
Kuohuntavaihe
Koheesio
Ryhmäajattelu