Aikapeili on ajatusavaruus

Kaksi näkökulmaa oppimiseen verkkolehtiprojektissa

Osoitteessa www.aamulehti.fi/aikapeili on tarjolla ajatusavaruus. Siellä oppija-astronautti tai -kosmonautti saa vapaasti mutta avitetusti tutkia todellisuutta ja rakentaa siitä omia, perusteltuja tulkintojaan.

Kohta neljä vuotta on virrannut vettä Tammerkoskessa siitä, kun istuin Kangasalan lukion ATK-luokan työruudun ääressä ja mietin, mitä tässä nyt oikein haetaan. Päädyin pohtioissani etukäteen rajaamattomaan työryhmään, joka koostuisi vapaasti lukioikäisistä tekijöistä ja kokijoista. Päätin katsoa, mitä syntyy, kun lähdetään liikkeelle yhteistoiminnallisesta oppimisesta, keskikokoisesta vastuusta ja vähäisestä kontrollista.

Aikapeilissä on tänä päivänä tarjolla kirjoittamista, kuvaamsita, graafista suunnittelua, ideointia, projektitehtäviä sekä sosiaalista vuorovaikutusta vahvistavia urakoita. Tämä kaikki on kasvanut työryhmän yhteisin ponnistuksin, yhteisin ideoinnein. Yksi tuo yhden, toinen toisen ajatuksen, ja niitä yhdessä kehitellen on saatu aikaan jatkuva tiedon- ja ja taidonrakentamisprosessi.

Työryhmä koostuu pääsääntöisesti lukuvuodeksi kerrallaan. Vaihtuvuus on vuosittain noin 40 prosentin luokkaa; useimmat lehdentekijät viihtyvät urakassa koko lukioaikansa. Näin on myös saatu kehitetyksi toimiva "oppipoikajärjestelmä", jossa kokeneet neuvovat ja opastavat uusia tulokkaita, joille on tarjolla myös tiivis, kymmentuntinen johdantokurssi alkuun. Vähin erin uudet ottavat täysin luontevasti vastuuta lisää ja etenevät jutuntekijöistä kokonaisuutta hahmottaviksi ja suunnitteleviksi sisällöntuottajiksi.

Yö kirjastossa ja kehityskeskustelua kylmässä saunassa

Verkkolehtituotanto ei totisesti toimi pelkkien sähköimpulssien voimalla. Tämän olemme oppineet näiden muutaman työskentelyvuoden aikana. Säännöllisten viikoittaisten varttipalavereiden lisäksi työryhmä haluaa kokoontua säännöllisen epäsäännöllisesti kehityskeskusteluiltoihin, joissa kootaan uusia ideoita, annetaan kritiikkiä, visioidaan mielettömästi ja mielekkäästi, miten milloinkin. Kun havaitsemme istuneemme huomaamattamme yli tunnin sillitsäilössä-tyyppisesti ja täysissä pukeissa kylmässä saunassa, on taas syntynyt muutama toteutuskelpoinen ajatus. Sosiaalinen vuorovaikutus, keskustelu, merkitysten rakentaminen ja kokemuksen jakaminen ovat korvaamaton osa oppimista. Teknologia taas luo väline-edellytykset näkemysten toteutukselle; siksi se ja sen hallinta ovat myös meille tärkeitä, luonnollisia taitoja harjoitella ja oppia.

Aikapeilin työstäminen on laaja ja monipuolinen oppimisympäristö. Viikoittaisen päivittämisen lisäksi työryhmämme on osallistunut lukuisiin media-alan koulutustapahtumiin. Jo kahtena vuonna olemme työskenneleet omana tiiminämme euroopanlaajuisessa Netd@ys-tapahtumassa. Tarkoitus on ollut haistella tuulia, tutustua tekijöihin, luoda kontakteja ja tietysti raportoida lukijoille viestintävirroista. Kun isot, itsemaalatut Aikapeili-lakanat kaivetaan repusta, alkaa tapahtua.

Joka lukuvuosi olemme rakentaneet muutaman sion tapahtuman alusta loppuun. Näitä ovat olleet muun muassa yö (pää)kirjastossa sekä vastikäinen Aikapeili-reuhuviikko. Yö kirjastossa tuotti läpi yön päivittyviä juttuja ja (verkko)haastatteluja yön kulkijoista, verkkokulkijoista sekä kaduntallaajista. Ruhuviikko tarjosi Kangasalan lukion väelle tapahtumia läpi viikon: radiomainoksia, terkkulaatikoita, musiikkihetkisä sekä 600 itseleivottua pullaa, jotka porukalla tarjoiltiin. Yhteishenki, yhteisvastuu, totuttujen rajojen ylitys: siinä oppia kerrakseen.

Paljonko painaa?

Ohjaus ja arviointi ovat osa yhteistä oppiurakkaamme. Jokaisella aikapeililäisellä on työpari, joka auttaa, arvioi, prosessoi ja työstää tukena. Lisäksi jokainen saa minulta jatkuvaa ohjausta henkilökohtaisen tarpeensa mukaisesti. Nokakkain- palaverien lisäksi ajatus vaihtuu sähköpostitse, puhelimitse ja ircitse, ihan tarpeen, ajan ja tehtävien mukaan. Yhteinen postituslista kuljettaa nyt-tietoa, muistuttaa tapahtumatarjonnasta ja etsii nopeita ratkaisuja sekä ratkaisijoita.

Arviointi on pyritty kytkemään osaksi oppimisprosessia sen sijaan, että se olisi vain kurssiarvosana jakson päätteeski. Itsearviointi, itseohjautuvuus ja reflektioainekset muilta, aktiivisuus ja laadun korostus ovat arvioinnin keskeisiä tekijöitä.

Näiden kolmen vuoden kehittelyn tuloksena on induktiivisesti syntynyt kaksi journalistiikan kurssia, jotka tukevat projektin tavoitteita, yhteistoiminnallista oppimista ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen perustuvaa, luovaa, elävää, alati liikkeellä olevaa "avaruusprojeksti", Aikapeiliä.

Marjis Ahvenjärvi
koutsi ja luotsi


Aikaa peilaten ja päiviä piristäen

Aikapeiliin liittyminen on paras ratkaisu, jonka olen lukioaikanani koulussa tehnyt. Jos lehti onkin vienyt myös vapaa-aikaani, on se silti anatanut moninkertaisen määrän iloa ja hyötyä. Siitä kertonee myös se, etten reilun puolentoista vuoden aikana ole katunut kertaakaan.

Jos kurssisat - siis lehden tekemisetä - etsitään oppimisen kannalta hyviä puolia, on kirjoitustaidon karttuminen ymmärrettävästi niistä tärkein. Se on myös asia, jonka olen huomannut toteutuvan käytännössä sekä itseni että muiden kohdalla. Kirjoittaminen on asia, josta on hyötyä todella monissa asioissa, ja siksi sen hallitseminen on erittäin tärkeätä. Uskon, että Aikapeilissä kirjoittaminen tulee olemaan hyödyksi myös ylioppilaskirjoituksia silmällä pitäen. Äidinkielen osalta apu onkin taattu, mutta myös reaalikokeessa on hyvä, jos tekstin ilmiasua ei tarvitse miettiä, vaan voi keskittyä itse kysyttyyn asiaa. Jo nyt olen huomannut, että reaaliaineiden kokeissa on kynä kulkenut sujuvammin.

Itse olenkoonnut kaikki Aikapeiliin kirjoittamani jutut sekä äidinkielen muilla kursseilla kirjoitetut aineet yhteen kansioon ja järjestänyt ne kronologisesti. Kun nyttemmin luen kansiota, on kehitys selkeästi näkyvissä. Kuten vanha totuus sanoo, ei myöskään kirjoittamaan opi muuta kuin kirjoittamalla. Kaikki Aikapeililäiset eivät toki ole tulevia toimittajia. Ellei kirjoittaminen kiinnosta, on tarjolla tekniikkaa, lehden kuvitusta ja yleistä organisointia, jotka hyvinkin antavat tekemistä kullekin vuorollaan.

Monipuolinen tekstin tuottaminen on myös harjoittelemisen arvoinen asia. Kun lehteen saa kirjoittaa oman maun mukaan välillä musiikista, ihmisistä, harrastuksista tai tapahtumista, tulee monenlaiseen tyyliin harjoitusta. Muutaman kerran olen ns. kaupan päälle kirjoittanut lukiomme asioista myös paikallislehteen, jolloin hitusen virallisempi tyylirekisteri on tarpeen.

Tekstin tuottamisen harjoittelu on kuitenkin vain osa siitä, mitä Aikapeili tuo toimittajiensa elämään. Vaikkei kaikkien haaveammatti reportteriksi tuleminen olekaan, tuo se kokemuksia monenlaisita tilanteista. Vieraiden ihmisten kanssa täytyy pystyä kommunikoimaan ja sopimaan asioista, heille pitää uskalataa puhua. Täytyy oppia kysymään, ottamaan selvää ja tutkimaan asioita - eihän voi kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä. Sosiaaliset taidot ovat tarpeen lähes jokaisen jutun kohdalla. Levyarvosteluissa täytyy suhteita solmia levy-yhtiöihin, haastateltavat ihmiset eivät osaa vastailla ilman kysymyksiä, koulun asioista ei voi lehteen kirjoittaa ellei niitä ole varmistettu. Käytännössä jutun kirjoittamiseen useimmiten kuuluu paljon muutakin kuin näppäimistön edessä istuminen.

Aikapeilistä on koulussamme - vähintään kurssilaisten kesken - kehittynyt paljon muuta kuin pelästään verkkolehti. Aikapeili on tiimi, josta aina löytyy intoa ja ideoita mitä kummallisimmissa hankkeissa. Itse olen ollut mukana Helsingin Lasipalatsissa lehteä esittelemässä, Kangasalan kirjastossa lehdenteon merkeissä vietetyssä yössä, Särkänniemen Netd@ys-tapahtumassa, järjestämässä koulullemme käytettyjen koulukirjojen kierrätyspistettä, kahvittamassa lähes 500-päistä kouluväkeä sekä lukuisissa yhteisissä illanvietoissamme - kehityskeskustelujen merkeissä.

Oppimisterveisin
Laura Torkkeli


Takaisin